Hyvän arjen ei tarvitse olla ihmeitä. Usein riittää, että on aivan tavallinen työ, josta saa sellaista palkkaa, että tulee toimeen ja selviää arjen kustannuksista. Että työ tai yrittäjyys eivät uuvuta loppuun, ja että päivän päätteeksi saa päänsä päälle katon turvallisesta kodista. Hyvä arki on sitä, että tietää saaneensa yhteiskunnalta riittävät eväät elämässä pärjätäkseen. Että polku aina varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen on tarjonnut tasa-arvoista ja laadukasta koulutusta, mahdollisuuksia kasvaa ja kokea, erehtyä ja oppia.

Tulevaisuuden kasvun avaimet löytyvät työhyvinvoinnin, osaamisen ja tuottavuuden vahvistamisesta. Ne löytyvät toimivasta hyvinvointivaltiosta, yhdessä tekemisestä, luottamuksesta ja näiden myötä arjen turvasta.

Hyvän ja turvallisen arjen aika ei kysy politiikalta suuria tai katteettomia lupauksia. Se kysyy keskittymistä ihmisen kokoisiin perusasioihin. Niistä huolehtimiseen olen sitoutunut eduskuntavaaliehdokkaana.

KOULUTUS JA OSAAMINEN

Opinpolkuun aina lapsesta aikuiseksi satsaaminen on sekä taloudellisesti että inhimillisesti tärkeää. Suomi on kuitenkin yksi harvoista maista, joissa koulutusresurssien määrä on laskenut viimeisen vuosikymmen aikana. Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa nuorten tulevaisuuteen ja oppimistuloksiin enemmän kuin aiemmin. Erot lasten ja nuorten oppimistuloksissa vastaavat pahimmillaan jopa parin vuoden oppimäärää. Tämä vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen.

Suomi on palautettava koulutuksen kärkimaaksi. Oppimiserojen kaventaminen ja koulutusjärjestelmän peruspilareiden vahvistaminen sekä riittävien resurssien takaaminen näiden turvaamiseksi ovat tulevan hallituskauden tärkeimpiä tehtäviä.

• Varhaiskasvatuksen täyttöasteet ja ryhmäkoot on palautettava inhimilliselle tasolle. Lapsille on taattava turvallinen kasvuympäristö, ja kasvatusalan ammattilaisille hyvä työympäristö. Varhaiskasvatuksen osaajapulaan ja monin paikoin heikentyneisiin työoloihin on reagoitava välittömästi. 
• Nostetaan koulutuksen perusrahoituksen tasoa ja vähennetään hankerahoituksen määrää. Tämä mahdollistaa pitkäjänteisen ja vakaan työn osaamisen ja oppimisen tukena.
• Annetaan ammattilaisille työrauha. Jatkuvat reformit ja muutokset syövät aikaa opetukselta ja kasvatukselta. Samalla ne hidastavat jo päätettyjen uudistusten toimeenpanoa.
• Turvataan jokaiselle tosiasiallisesti riittävä erityis- ja tukiopetus tarvittaessa.
• Varmistetaan ammattiin opiskeleville tosiasiallinen oikeus laadukkaaseen työssä tapahtuvaan oppimiseen ja läsnä olevaan osaavaan työpaikkaohjaajaan.
• Satsataan pitkäjänteisesti tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan sekä jatkuvaan oppimiseen. Näiden suhteen yhteistyö julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken on tärkeää.

Koulu- ja opintopolun on tarjottava paitsi eväät elämään, myös mahdollisuuksia vaihtaa suuntaa ja uudelleenkouluttautua matkan varrella. Korkeasti koulutettuja tarvitaan jatkossa yhä enemmän, mutta korkeaa osaamista ei tule ajatella vain korkeakoulututkintoina. Jos me Suomessa unohdamme hyödyntää ja arvostaa laaja-alaisesti myös eri koulutusmuotoja, kuten oppisopimusta ja erikoisammattitutkintoja, menetämme valtavasti potentiaalia. 

TYÖ JA TOIMEENTULO

Suomen tulevaisuus ja julkisen talouden kestävyys nojaavat monella tapaa työllisyysasteen nostamiseen. Vaikka 80% työllisyysaste on kova tavoite, tulee sitä kohti kurottaa jo seuraavalla vaalikaudella.

Työllä on valtava merkitys paitsi inhimillisesti arjessa, myös taloudellisesti koko yhteiskunnassa. Usein sanotaankin, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Tämä pitää paikkansa jos sananparteen lisää ajatuksen kokoaikaisesta työstä, jolla aidosti tulee toimeen. Se on parasta sosiaaliturvaa, ei alityöllistyminen esimerkiksi nollatuntisopimuksella.

Työllisyysasteen nostaminen kestävällä tavalla ei tapahdu kepillä, vaan porkkanalla ja välittämisellä: estämällä ihmisten syrjäytyminen, tarjoamalla tukea työllistymisen esteenä olevan riittämättömän osaamisen vahvistamiseen, poistamalla terveyshaasteiden luomaa muuria matkalla kohti työmarkkinoita ja madaltamalla työllistymisen taloudellista kynnystä ilman, että ihmisten toimeentuloa heikennetään merkittävästi.

Samalla kun tähtäämme kohti korkeampaa työllisyysastetta, on työelämästä rakennettava yhä kestävää. Me emme voi vähentää taloudellista eriarvoisuutta tavoittelematta samalla palkkaerojen tasaamista, edistää työllisyyttä vahvistamatta työttömyysturvaa ja terveellisiä työoloja tai rakentaa aidosti yhdenvertaista yhteiskuntaa ilman, että kitkemme samalla työmarkkinarikollisuutta.

• Pidetään kiinni sopimisyhteiskunnasta, työehtosopimusten yleissitovuudesta ja neuvottelun kulttuurista.
• Kriminalisoidaan alipalkkaus, annetaan ammattiliitoille itsenäinen kanneoikeus ja vahvistetaan työsuojeluviranomaisten resursseja.
• Vahvistetaan osa-aikaisten työntekijöiden asemaa siten, että jos osa-aikatyö ei johdu työntekijän toiveesta, on työnantajalla oltava peruste osa-aikaisuuteen.
• Toteutetaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus. Työn on oltava aina kannattavaa, mutta ihmisten toimeentuloa ei tule heikentää epäinhimillisesti.
• Panostetaan työkyvyn ja -hyvinvoinnin ylipitämistä edistävään toimintaan. Etsitään ratkaisuja yhdessä työntekijöiden ja työnantajien sekä kolmannen sektorin kanssa.
• TE-palveluita on kehitettävä kohti yhä yksilöllisempää tukea. Työttömyyden kasvot ovat moninaiset, eikä yksi ja sama paketti auta kaikkia.
• Valtion tulee avittaa talouskasvua ja työllisyyttä mm. edistämällä työvoiman liikkuvuutta, huolehtimalla fiksusta asumis- ja liikennepolitiikasta, tukemalla TKI-toimintaa sekä satsaamalla jatkuvaan oppimiseen.
• Suomessa on jatkossakin uskallettava yrittää. Erityisesti pienyrittäjien, itsensä työllistävien ja freelancereiden asemaa on kohennettava. He kantavat valtavan riskin paitsi yrityksen liiketoiminnasta, myös toimeentulostaan.
• Nostetaan luovat alat osaksi työllisyyden ja kasvun kokonaisuutta. Kulttuurilla on laajasti paitsi hyvinvointivaikutuksia, myös työllisyysvaikutuksia. Se on jo itsessään työvoimavaltainen ala, mutta luo työtä myös ympärilleen.
• Otetaan kansainvälinen investointikilpailu tosissaan. Markkinoilla Suomi pärjää osaamisella, pitkäjänteisellä innovaatio-ja ilmastopolitiikalla, edullisella uusiutuvalla energialla sekä ennakoitavalla toimintaympäristöllä.

SISÄINEN TURVALLISUUS

Vain yhtenäinen ja kaikista välittävä Suomi voi olla myös turvallinen Suomi. Polarisaatio ja syrjäytyminen ovat uhkia kansalliselle turvallisuudellemme. Varallisuus on keskittynyt maailmanlaajuisesti niin, että kahdeksan rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon, kuin koko maapallon asukkaiden köyhempi puolisko yhteensä. 

Turvallinen arki rakentuu pienistä asioista. Se rakentuu ihmisistä ja luottamuksesta, me-hengestä ja ymmärryksestä siitä, että kukaan ei ole vain oman onnensa seppä. Me suomalaiset emme tee mitään maanpuolustuksella, jos emme kykene kansakuntana olemaan yhtä ja pitämään huolta toinen toisesta.

Tulevaisuuden Suomen on oltava maa, jossa ihmisiä ‒ yrittäjiä, opiskelijoita, ikääntyneitä, uranvaihtajia, osatyökykyisiä, lapsia ‒ tuetaan elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Seiskan oppilas ei ole seiskan ihminen, eikä työtön ihminen ole arvoton ihminen.

• Hyvinvointivaltion peruspilareiden vahvistaminen, sosiaalipalveluiden kokonaisuuden kehittäminen ja esimerkiksi mielekkään vapaa-ajan toiminnan turvaaminen ovat hyvinvoinnin ja osallisuuden, sekä näiden myötä ihmisten syrjäytymisen estämisen kannalta keskeisiä toimia.
• Päätöksenteko pohjataan tutkittuun tietoon. Kansalaisyhteiskunnan toiminta turvataan.
• Panostetaan nuorisotakuun toteutumiseen ja monialaisten Ohjaamojen toimintaan.
• Ennaltaehkäistään lasten ja perheiden haasteita riittävillä resursseilla, laadukkailla neuvolapalveluilla, aktiivisella perhetyöllä, varhaiskasvatuksella, moniammatillisella viranomaisyhteistyöllä sekä viranhaltijoiden ja kotien saumattomalla yhteistyöllä.
• Harrastustakuun toimeenpanoa jatketaan ja kehitetään. Jokainen lapsi ja nuori tarvitsee turvallisen ja mielekkään yhteisön, johon kuulua.
• Turvataan ikäihmisille arvokas vanhuus ja oikeus hyviin palveluihin asuinkunnasta riippumatta. 
• Mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä näiden rahoitus nostetaan riittävälle tasolle. Päihdesairauden ei tule estää avunsaamista muihin haasteisiin.
• Vahvistetaan oikeusvaltion rakenteita ja taataan oikeuslaitoksen riittävä resursointi.

KESTÄVÄ KEHITYS

Turvallisuutta tuo tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lisäksi ymmärrys maapallon rajallisesta kantokyvystä. Turvallisuus on aina sekä sosiaalista, ekologista, taloudellista että kulttuurista. Siksi tarvitaan myös fiksua energiapolitiikkaa, toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja toimia luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Kaikki tämä on paitsi maapallon kantokyvyn turvaamista, myös kriisinhallintaa sekä pitkäjänteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Asioihin aktiivisesti vaikuttamalla ja muutoksia vastuullisesti ennakoimalla voidaan turvata, että muutoksesta tehdään reilu ja kukaan ei putoa kyydistä.

Siirtymä jatkuvasta kulutuksesta kiertotalouteen on tärkeä osa kestävän kehityksen kokonaisuutta. Talouden ja hyvinvoinnin kasvu ei voi enää syntyä luonnonvarojen tuhlailevasta käytöstä ja jatkuvasti uusien tavaroiden valmistamisesta ja omistamisesta. Kaiken kulutuksen ei tarvitse loppua, mutta muotojen on muututtava kestävämpään suuntaan. Tähän vastaus on kiertotalous. Sen merkitys on korostunut entisestään kun raaka-aineista on pulaa ja globaalit toimitusketjut muuttuvat epävarmoiksi. Kiertotalouden ratkaisuihin satsaaminen on keskeinen tapa vahvistaa tulevaisuudessa myös Suomen omavaraisuutta ja huoltovarmuutta.

• Vahvistetaan hiilinieluja, panostetaan luonnon ennallistamistoimiin ja pidetään kiinni Pariisin ilmastosopimuksen sitoumuksista.
• Luovutaan fossiili-intensiivisistä energian- ja lämmöntuotannon muodoista, kuten polttoöljystä, nopealla aikataululla suunnitelmallisesti. Investoidaan uusiutuvaan ja puhtaaseen energiaan.
• Huomioidaan päätöksenteossa, että ympäristöstä, ilmastosta ja luonnosta huolehtiminen eivät ole työllisyyden tai kasvun este. Juuri nyt esimerkiksi suomalaisilla vientiyrityksillä olisi loistava paikka iskeä kiertotalouden ja energia-alan markkinoille kun valtiot ympäri maailmaa rakentavat tietä kohti uutta.
• Pysäytetään luontokato kuluvan vuosikymmenen aikana ja varataan tälle työlle riittävät resurssit.
• Talouspolitiikan kokonaiskestävyydestä tulee huolehtia. Nostetaan BKT:n rinnalle indikaattoreita, jotka eivät perustu luonnonvarojen ylikulutukseen ja huomioivat myös eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin.
• Siirretään verotuksen yleistä painopistettä työnteosta ympäristölle haitalliseen kulutukseen ja omistamiseen.
• Tehdään kestävien valintojen tekemisestä kuluttajille helpompaa ja kannattavaa.
• Eläinten oikeudet saatetaan kuntoon. Seuraavalla hallituskaudella on muun muassa tärkeää päättää luopua turkistarhauksesta ja panostaa eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen.