Kiitos puheenjohtaja, hyvät toverit, bästa kamrater,

lähdin Demarinuorten toimintaan ensimmäistä kertaa vuonna 2016. Olin siinä vaiheessa kulkenut jo pitkän matkaa opiskelijajärjestön toiminnassa, päättänyt opintoni ammattiopistossa ja ehtinyt tehdä töitäkin.

En ollut alkuun vakuuttunut siitä, löytäisinkö nuorisoliitosta omaa paikkaani. Ajattelin ja tunsin, olevani jotakin liian vähän. En ollut käynyt lukiota, en hakenut yliopistoon. En asunut pääkaupunkiseudulla, eikä sosialidemokratia kulkenut suvussani verenperintönä.

Ajattelin, että ehkä politiikka ei olisikaan kaltaisilleni. Etten tuntisi asioita riittävästi, tai puhuisi tarpeeksi vakuuttavasti.

Hyvät ystävät,

Tunne siitä, että ei riitä omana itsenään, varjostaa lukemattomien ihmisten elämää. Arvottomuuden kokemus, on yksi ihmisyyden kipeimpiä asioita. Se on jotakin äärettömän syvälle haudattua, henkilökohtaista. Painolasti, jota on hankalaa ravistella yksin pois.

Vaikka Suomi on maailman onnellisin maa, on osa meistä syvästi onnettomia. 

Seksuaalivähemmistöt kohtaavat jatkuvasti vihapuhetta ja häirintää. Sukupuolivähemmistöt joutuvat toistuvasti puolustamaan olemassaoloaan ja vaatimaan muilta kunnioitusta omalle identiteetilleen. Vammaiset ihmiset kokevat syrjintää työmarkkinoilla, kaduilla, sosiaali- ja terveyspalveluissa. Varallisuus on maailmanlaajuisesti keskittynyt niin että kahdeksan rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon, kuin koko maapallon asukkaiden köyhempi puolisko yhteensä.

Liian moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella, joutuen valitsemaan, velkaantuako vai uupua. Jatkuvasti sanotaan, että maahanmuuttajat vievät työpaikkamme, mutta samalla eivät tee tarpeeksi töitä. Mielen rikkoutuessa ohjataan hakemaan apua, mutta jono on usein useita kuukausia.

Hyvät toverit,

On pitkä tie selviytyä rakastamaan itseään kun on kokenut, ettei mitään toivoa näy. Meidän tärkein tehtävämme, on siksi tuoda toivoa.

Juuri toivoa, on tarvittu viime kuukausina enemmän kuin aikoihin. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on suurin aseellinen konflikti Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Jo tämä yksin osoitti, että Venäjä on irrationaalinen ja epähumaani toimija. Myöhempinä aikoina paljastuneet sotarikokset ovat kuitenkin osoittaneet sen olevan myös toimija, jolla ihmisyydestä ei ole jäljellä piiruakaan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan, on ollut myös hyökkäys koko Eurooppaa ja monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää kohtaan. Euroopan unioni on ollut aggression edessä ennennäkemättömän yhtenäinen. EU ja Suomi osana sen yhteistä rintamaa, on vastannut järkyttäviin sotatoimiin asettamalla poikkeuksellisen kovia pakotteita. 

Hyvät ystävät,

nämä toimet, eivät kuitenkaan vielä riitä. Euroopan unioni ja Suomi, voivat tehdä enemmän. Poikkeuksellisina aikoina tarvitaan poikkeuksellisia päätöksiä. Sen vuoksi, Ukraina on saatettava osaksi Euroopan unionia nopeutetulla prosessilla. Ukrainan tulee olla osa yhteistä Eurooppaa – ei ainoastaan puheissa, vaan myös tekoina. 


Hyvät ystävät,

vahva kansainvälinen yhteisö ja vahva EU eivät ole itsestäänselvyyksiä. Euroopan unionin tuhoa on maalailtu ties kuinka kauan. Brexitin pelättiin johtavan useammat jäsenvaltion joukkopakoon, maahanmuuttokriisi kysyi kykyä pitää huolta hädänalaisimmista. Myös pandemiaan vastaamisessa, on punnittu rikkinäiseksi ja tehottomaksi parjattua unionia ja sitä, kuinka EU toimii kansallisvaltioiden rajat ylittävän uhan edessä.

Pandemian kaltaisia, näkymättömiä ja rajat ylittäviä uhkia, monet tämän päivän ja tulevaisuuden haasteista muutoinkin ovat.

Hyvät toverit,

näistä kiireellisin on ilmastonmuutos.

Ilmastokriisi ei, ole kriisi, jonka voisi jättää muun varjoon vaan kriisi, jonka raadollisuutta muut haasteet entisestään korostavat. Me ihmiset emme ole jonkinlainen laji, jolla olisi oikeus tuhota muut tieltämme tai oikeus saastuttaa rajatta vain kyetäksemme ylläpitämään sitä, mihin jälkiteollinen yhteiskunta on meidän opettanut. Meillä ei, ole siihen oikeutta.

Nyt eletään viimeisiä hetkiä tehdä tarvittavat päästövähennykset. Poliittisesti tämä on usein vaikeaa. Siitä, miten maapallon suojelemiseen käytetyt eurot jaetaan maiden välillä ja sisällä, tulee olemaan yksi tämän vuosikymmenen suurimmista kysymyksistä. Kyse on oikeudenmukaisuudesta – ekologisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta sellaisesta.

Rakas nuorisoliitto,

Jos me emme tee päätöksiä arvottomuuden kokemusten estämiseksi, kuka sitten?
Jos nyt ei ole oikea aika ilmastokriisin pysäyttämiseksi, milloin sitten?

Eduskunta- ja eurovaalien lähestyessä myös muut puolueet tulevat tarjoamaan näkemyksiään tulevaisuuden haasteisiin. Tätä keskustelua, odotan innolla. Vaaleissa kansalaisten luottamuksen voittaa nimittäin se liike, joka kykenee paitsi tunnistamaan yhteiskunnan tärkeimmät kehittämiskohteet, myös tarjoamaan uskottavia vaihtoehtoja niiden ratkaisemiseksi.

Demarinuorten on sanoitettava, miksi juuri meidän vaihtoehtomme, on se oikea. Tämän työn ei pitäisi olla vaikeaa. Siinä missä me tässä kokouksessa olemme puhuneet palkansaajien ostovoimasta ja paremmista työehdoista, on Vihreiden puoluekokous keskustellut esimerkiksi erityisesti monille taloudellista turvaa tuovien sunnuntai-lisien poistosta. Nämä, ovat vaihtoehtoja.

Hyvät toverit,

Erityisesti nuoret on saatava innostumaan vaaleista. Ei vain siksi, että he äänestäisivät nuorisoliittolaisia ehdokkaita vaan myös siksi, että äänestämisen ylipäätään, tulisi olla jokaisesta vaivannäön arvoista. Jos demokratia nähdään vain valmiina mallina, vaali vaalilta suoritettavana mekaniikkana ilman vaihtoehtoja, se rapistuu nopeasti.

Nuorten on voitava luottaa siihen, että osallistumalla voi vaikuttaa. Vain tämän toteutuessa maailma voi muodostua sellaiseksi, että meillä ja myös jälkeemme tulevilla, on mahdollisuus elää hyvää elämää.


Hyvät ystävät,

samalla kun meillä on nyt kaikki syy panostaa poliittiseen valmisteluun ja vaikuttamiseen, toivoa ja uskoa luoviin linjauksiin, on meillä myös kaikki syy satsata ehdokashankintaan.

Tässä onnistuminen on ratkaisevaa kaikissa tulevissa vaaleissa. Erityisesti tammikuun 2024 presidentinvaaleissa, henkilöillä on väliä.

Presidentinvaalit eivät ole vain arvo- ja linjavaalit. Ne ovat myös vaalit ihmisistä
Tarja Halonen ja Tuula Haatainen ovat olleet sosialidemokraattisia ehdokkaita, joiden taakse on ollut helppo asettua: kokeneita, diplomaattisia, rauhallisia.

Molemmat heistä, ovat olleet myös naisia. Halonen, oli tämän maan historian ensimmäinen naispresidentti. Minä toivon, että myös Suomen seuraava presidentti olisi nainen. Vetoan vahvasti komissaari Jutta Urpilaiseen, että hän harkitsee ehdokkuutta. Jutan kokemukselle ja vetovoimalle, olisi nyt kysyntää.

Arvoisat toverit,

Pandemian yhä jatkuessa ja Ukrainan sodan lisätessä epävarmuutta, on tämän kokouksen, meidän sosialidemokraattisten nuorten, pyrittävä lisäämään toivoa – luottamusta yhteiskunnan kykyyn kannatella meitä kriisien keskellä ja tavanomaisempinakin aikoina.

Meidän viestimme tälle keväälle, kesälle, tulevaisuudelle, on oltava se, että olivatpa olosuhteet mitkä tahansa, jokaisella suomalaisella on oikeus odottaa, että huomenna asiat ovat paremmin kuin ne tänään ovat. 

Rakkaat ystävät,

Presidentti Mauno Koivisto sanoi aikanaan, että yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei itse siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt käänteisesti niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.

Toverit,

kunhan me vain pidämme yhtä ja jaksamme uskoa tulevaan, unelmoida rohkeasti ja visioida raikkaasti, kaikki menee varmasti vähintäänkin hyvin.

Meillä jos kenellä, on mahdollisuus monessakin suhteessa määrittää, millä puolella historiaa seisomme. Voimme olla rohkea toimija, joka katsoi pitkälle ja johti muutosta, tai hiljainen sivustaseuraaja, jonka kohtaloksi jäi sopeutua muiden päätöksiin.

Hyvät ystävät,

näistä jälkimmäistä, uskon meidän olevan.

Kiitos kovasti, nyt Nuorison marssia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.