Vappupuhe 1.5.2022 Hyvinkäällä

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

Arvoisa vapun juhlaväki,

Vappu on työväen juhla. Sen perinne juontaa juurensa saavutuksiin, joita meillä kaikilla on hyvä syy muistella. Emme ole päässeet tähän itsestään, vaan edeltävien sukupolvien kamppailujen tuloksena. Minulla on ilo puhua teille tänään menneestä, nykyisyydestä ja tulevasta. Yhdessä tekemisestä, turvasta ja arvoista näiden takana.

Hyvät kuulijat,
Vappu on myös opiskelijoiden, tulevaisuuden ja riemun juhla. Yksi sen parhaista piirteistä on ollut aina iloinen tunnelma. Kadut ja puistot tulvivat naurusta ja ihmisistä, joiden käsissä kulkevat niin vappupallot kuin eväskoritkin.

Viimeisten kahden vuoden aikana hymyt ovat olleet kuitenkin vähissä ja jaksaminen koetuksella. Jokainen suomalainen on kantanut raskasta taakkaa: huoli omasta ja läheisten terveydestä, hoitojonoista, yksinäisyydestä, työstä, toimeentulosta ja näiden puutteesta.

Tämä aika on väkisinkin saanut miettimään turvaa, turvallisuutta. Turva on yksi ihmisen perustarpeista. Tätä kuvastaa osaltaan se, että turva on yksi niistä sanoista, joka on ollut mukana Suomen kirjakielessä aivan alusta saakka.

Mutta mitä, turvallisuus oikeastaan on? Onko se sitä, että on turvassa kun tuntee niin olevansa tai sitä, että joku lupaa, että huomenna on paremmin kuin tänään.

Arvoisat kuulijat,
Kun olin pieni, vietin paljon aikaa isovanhempieni kanssa. Matkustin ensimmäistä kertaa yksin Hyvinkäältä Toijalaan jo kuusivuotiaana. Reppu selässä ja matkalippu tiukasti kämmenen sisään puristettuna. Äiti vilkutti laiturilta, ja heilutin takaisin kasvot junan ikkunaan liimautuneina.

Toijala oli 2000-luvun alussa pieni kunta Pirkanmaalla. Aivan sen keskustassa sijaitsi isovanhempieni antiikkiliike. Akaan Wanha aitta, opetti minulle paljon menneestä. Ajasta ennen Suomen itsenäisyyttä ja ajasta sen jälkeen.

Liike huonekaluineen huokui arvokkuutta ja historiaa. Kaikista suurimmat oivallukset syntyivät kuitenkin tarinoista, joista osan luin uppoutuen kirjoihin ja loput kuulin muiden kertomuksina. Tärkein kaikista, on kuitenkin ollut isoisäni tarina.

Hyvät kuulijat,
Minun isoisäni syntyi kesäkuussa 1944 Karjalan Jaakkimaan. Alle kaksi kuukautta myöhemmin ovelle koputettiin. Kävi käsky poistua, paeta. Oli noustava karjavaunuun ja lähdettävä matkalle kohti tuntematonta. 

Papasta tuli Karjalan evakko. Hän kasvoi osaksi sukupolvea, joka luovutetusta Karjalasta muuttamaan jouduttuaan etsi ja otti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Osana sukupolvea, jossa perheet menettivät kotinsa ja jossa moni koki juurettomuutta, mutta joka osallistui silti merkittävällä tavalla nykyisen Suomen sotien jälkeiseen historiaan.

Tälle sukupolvelle turva ja turvallisuus sanoina, pitävät sisällään erityisen sanoman.

Evakkojen tarinat ovat nivoutuneet osaksi kertomusta sotien jälkeisestä Suomesta. Kun aikaa kuluu, muuttuvat tarinat abstraktimmaksi. Syntyy tarve esittää menneelle ajalle kysymyksiä: mitä oikeastaan tapahtui, ja miten voisin ymmärtää sitä? Mitä itse olen, tässä historian pitkässä jatkumossa?

Hyvät kuulijat,
papan tarina, on lukemattomien suomalaisten tarina, joka kulkee ja elää mukana. Karjalan evakoista moni on yhä elossa ja tarinoita on kerrottu seuraaville sukupolville. Heidän kokemuksensa ovat tänään ajankohtaisempia kuin pitkään aikaan.

Sota Ukrainassa koskettaa monia juuri evakkojen kokemusten kautta.
Kyse on suurimmasta aseellisesta konfliktista Euroopassa sitten toisen maailmansodan. Vaikka Venäjän hyökkäys on ensisijaisesti hyökkäys Ukrainaan, on se myös hyökkäys koko Eurooppaa ja monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää kohtaan.

Euroopan unioni on ollut nyt ennennäkemättömän yhtenäinen. EU ja Suomi osana sen yhteistä rintamaa, on vastannut Venäjän järkyttäviin sotatoimiin asettamalla poikkeuksellisen kovia pakotteita. Näillä toimilla, on todella vaikutusta. Ne iskevät ja ovat laajoja, ilmentäen samalla kansainvälisen yhteisön voimakasta tuomiota.

Sodan yhä jatkuessa, myös EU:n on jatkettava määrätietoista linjaa ja oltava ukrainalaisten tukena. Samalla kun nyt on kaikki syy vahvistaa Euroopan unionia ja syventää sen yhteistä turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä, tarvitaan myös kansallisia toimia.

Hallituksen eduskunnalle antama ajankohtaisselonteko Suomen turvallisuusympäristöstä kuvaa tilanteen rehellisesti ja esittelee ne keinot, joita turvallisuutemme takaamiseksi on käytössä.

Tarvitaan määrätietoisia ja harkittuja päätöksiä. Myös kansallisen puolustuskyvyn ja vahvan maanpuolustustahdon vahvistamista. Näiden vahvistaminen on välttämätöntä riippumatta Nato-päätöksestä.

Arvoisa vappukansa,
Vain kaikki mukana pitävä ja yhtenäinen Suomi, voi olla myös turvallinen Suomi.

Jo kauan ennen Suomen itsenäistymistä, istutettiin ajatus siitä, että suurin turva tässä maailmassa, olemme me ihmiset yhdessä. Suomalaiset kansana, emme ole koskaan tarvinneet yhtä ihmistä, mutta jokainen meistä yksilönä, on tarvinnut muita suomalaisia.

Työväenliike on yksi yhteisöllisen toiminnan tärkeimmistä muodoista. Suomi on menestynyt, koska olemme osanneet sopien rakentaa kilpailukykyä, vakautta ja hyvinvointia.

Nyt tämä sopimisen kulttuuri on koetuksella. Ei ole liioiteltua sanoa, että työmarkkinaneuvottelut ovat historiallisessa kriisissä. Työnantajakeskusjärjestön ja Suomen Yrittäjien sanomana tuntuu olevan keskitetyn järjestelmän ja yleissitovuuden purkaminen.

Olen kehityksestä huolissani. Jo edellinen Sipilän hallituksen kausi oli työtä tekeville ja työttömille poikkeuksellisen raskas. Nyt työnantajien etujärjestöt vakuuttavat haluavansa kehittää työmarkkinoita joustavammiksi, mutta paikallisen sopimisen edistäminen näyttää ideologiselta pyrkimykseltä rapauttaa koko ammattiyhdistysliike. 

Paikallisessa sopimisessa itsessään, ei ole mitään pahaa. Mahdollisuuksia on jo nykyisellään laajasti. Ongelma tästä muodostuu, kun yhteistoiminnan lähtökohdaksi asetetaan työehtojen polkeminen – ei yhteisen lisäarvon tavoittelu. Olen tuskin ainoa, jonka silmissä UPM:n toiminta, oli valitettava esimerkki paikallisesta sanelusta. 

Hyvät kuulijat,
onko nykyinen suunta kohti paikallista, todella se toimivin malli? Olemmeko me valmiit heittämään hukkaan ne perusperiaatteet, joiden varaan tämä maa on rakennettu vai tulisiko vielä harkita ennakoivaa, luotettavaa tapaa sopia? 

Pandemia osoitti, että kolmikannalle olisi yhä paikkansa. Ilman valtion mukanaoloa ei olisi tullut yhtäkkistä sosiaaliturvaa yrittäjille. Moni muukin toimi, olisi jäänyt toteuttamatta.

Arvoisat kuulijat,
SDP puolustaa jatkossakin sopimusjärjestelmää ‒ ja on tarvittaessa valmis turvaamaan palkansaajien oikeuksia myös lainsäädännön kautta. Me ymmärrämme, että Suomen turvallisuuden paras tae on paitsi toimiva ja oikeudenmukainen hyvinvointivaltio, myös vahva sopimisen kulttuuri.

Marinin hallitus on jatkanut työtä tämän vahvistamiseksi. Suomea on ohjattu läpi kriisien, huolehtien yhä niidenkin keskellä siitä, että todella täytämme ne lupaukset, jotka ennen vaaleja ja hallitusohjelmassa annoimme:

SDP lupasi tehdä koulutuksen kunnianpalautuksen – siis tarttua toimeen oikeistohallituksen kaivamien massiivisten kuoppien tasaamiseksi. Tämä lupaus on pidetty. SDP lupasi vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien tilannetta, korottaa pienimpiä eläkkeitä, alentaa lähes miljoonan suomalaisen asiakasmaksuja. SDP lupasi perhevapaauudistuksen, historiallisen soteuudistuksen, työskennellä sen eteen, että jokaisella on oikeus hyvään vanhuuteen.

Samalla kun hallitus on onnistunut suurissa tavoitteissaan, on työllisyysaste noussut historiallisen korkealle. 74 prosenttia, on poikkeuksellinen saavutus. Ei vähiten siksi, että työllisyydenhoito on myös parasta mahdollista talouspolitiikkaa.

Arvoisa vapun juhlaväki,
Meidän tiemme on oltava yhdessä toimimisen tie. Vain sellaisen Suomen yhteenkuuluvuutta ei ulkoa voi horjuttaa.

Vain sellainen Suomi on turvallinen, jossa taataan riittävä toimeentulo. Jossa jokaisella on oikeus turvalliseen työhön ja hyvinvointiin. Jossa laajat peruspalvelut ovat sijoitus ihmisyyteen, ja jossa ymmärretään, että on pidettävä huoli myös ympäristöstä ja ilmastosta. 

 
Aivan lopuksi hyvät ystävät,
Vappu on työväen juhlapäivä. Se on myös yhtenäisyyden, yhdessä tekemisen ja yhteisöllisyyden päivä. Me pärjäämme kyllä, kunhan vain pidämme yhtä. Silloin toivo voittaa toivottomuuden, turva turvattomuuden.

Näiden sanojen myötä, toivotan teille oikein hyvää työväenjuhlaa, hyvää vappua!