Nuoriso on kuulemma aina pilalla. Laiskoja. Pukeutuu väärin. Tykkää vääristä asioista. Valittaa. Ei mee duuniin ja tee töitä.
Oletteko koskaan yrittäneet päästä töihin ilman kokemusta, jos kukaan ei anna edes ensimmäistä mahdollisuutta?
Välillä tuntuu, että käsillä olevan työttömyyskriisin todellisuuteen ei ole vielä täysimääräisesti herätty. Nuorisotyöttömyys on Suomessa Euroopan toiseksi pahinta. Ei siksi, että nuoret eivät haluaisi töihin, vaan siksi, että pätkäduunit, määräaikaisuudet ja loputon hakusuo ovat todellisuutta.
Työtä ei välttämättä löydy, vaikka kuinka hakisi. Yhtä kesätyöpaikkaa kohden oli juuri satoja hakijoita. Edes akateeminen tutkinto ei enää suojaa, vaan myös korkeakoulutettujen työttömyys on ennätyskorkealla. Silti hallitus syyttää ihmisiä itseään, vaikka kyse on myös sössitystä politiikasta ja rakenteista.
Joskus tuntuu, että nuoret eivät kelpaa edes omalle tulevaisuudelleen. He eivät tarvitse moitteita, vaan mahdollisuuksia.
Siksi oppisopimuskoulutusta pitäisi kehittää kunnolla – ja tehdä siitä aidosti houkutteleva vaihtoehto nuorille ja työnantajille.
Nyt monet sen parhaista puolista jäävät käyttämättä.
👉 Nostetaan työnantajille maksettavaa tukea opiskelun alkuvaiheessa ja porrastetaan se niin, että nuoren kouluttaminen kannattaa.
👉 Madalletaan kynnystä sekä nuorille hakea oppisopimukseen että yrityksille tarjota niitä.
👉 Varmistetaan kokeiluun erillisrahoitus syksyn budjettiriihessä, jotta kyse ei olisi leikkauksesta amiskoulutukseen.
Oppisopimuskoulutuksen vajaakäytöstä pitää päästä eroon. Riippumatta tutkintolajista, opiskelijan iästä tai koulutusalasta, oppisopimuksella suoritetut tutkinnot tuottavat sangen hyviä tuloksia. Sosiaalisista vaikutuksista puhumattakaan.
Jo Marinin hallituskaudella toiminut oppisopimustyöryhmä nosti esiin kehitysehdotuksia. Moni liittyi kustannuksiin tai resursseihin. Nyt on aika ryhtyä puheista myös tekoihin ja kokeilla ajatuksia käytännön arjessa. Jos pilotti ei toimi, muutetaan käytäntöä. Ainakin olisimme tehneet jotakin.
Yhtäkään kiveä ei kannattaisi nyt jättää kääntämättä. Kriisissä kuin kriisissä eniten merkitystä on nimittäin sillä, millaista politiikkaa sen keskellä ja jälkeen harjoitetaan. 90-luvun laman leikkauspolitiikka tuotti vahingot, joita korjaillaan edelleen. Tuolloin suurina kärsijöinä olivat myös nuoret: osa vanhempien työttömyyden vuoksi ja osa tulevaisuuden näköalattomuuden takia.
Samoja virheitä ei ole varaa toistaa.