Lähdettyäni mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, olen halunnut avata omaa tarinaani ja kertoa siitä, millainen henkilö politiikan takana on. Vuodet ovat tehneet minusta sen mitä olen tänä päivänä. Ne ovat muovanneet sitä, millaisena nään maailman, millaisin arvoin toimin ja ennen kaikkea sitä, minkä asetan jonkin muun edelle.

En sano, että kasvoin huonoissa oloissa tai varattomassa perheessä, sillä se ei ole totta. Haluan kuitenkin aika ajoin kertoa siitä, miksi suomalainen hyvinvointivaltio on minulle äärettömän tärkeä ja miksi uskon osaavani asettua heikomman puolelle ymmärtäen, ettei onnea tai terveyttä voi itse valita.

Vietin ison osan nuoruudestani syömishäiriön kanssa kamppaillen. Aika oli vaikeaa minulle, mutta vielä haastavampaa se oli läheisilleni. Kun yksi perheestä sairastuu, vaikuttaa se myös muihin ympärillä. 

Sairastumiseni jälkeen tie normaaliin arkeen oli pitkä ja kivinen, mutta sen myötä opin katsomaan maailmaa uusin silmin. Opin, että elämä ei kohtele aina kaikkia tasapuolisesti tai reilusti. Ymmärrän kuinka tärkeää on, että ihminen saa apua, kun sitä todella tarvitsee. Ymmärrän, kuinka tärkeää on osata kuulla myös kaikkien heidän ääntä, jotka eivät aina itse sitä saa kuuluviin. Jos kukaan ei olisi kuullut minua kun apua todella tarvitsin, olisi tarinani nyt toisenlainen. 

Olin innoissani, kun peruskoulun jälkeen pääsin opiskelemaan ammattiin. Niinkin tavallinen asia kuin opiskelupaikka, voi monesta tuntua itsestään selvältä. Minulle ja monelle muulle se ei tuonakaan vuonna ollut. Tällä matkalla löysin oppilaitokseni opiskelijakunnan ja tutortoiminnan. Tempauduin mukaan ensisijaisesti yhteisön ja ihmisten vuoksi, mutta yllättäen innostuin myös yhteisiin asioihin vaikuttamisesta. Opiskelijoiden toimeentulo, nuorten jaksaminen ja koulutuksen laatu. Näihin vaikuttamisen myötä syttynyt palo jäi vielä valmistumisen jälkeenkin kytemään. Tieni jatkui Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n varapuheenjohtajaksi saakka. 

Aktiivisuus järjestömaailmassa ajoi eteenpäin, ja löysin pian poliittisen kotini Demarinuorista ja SDP:stä. Koin solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisen otteen politiikassa tärkeäksi. Oman kädenjäljen näkeminen motivoi ja loi uskoa siihen, että maailmaa voi todella muuttaa. Päätin lähteä kuntavaaleissa ehdolle ja nuorten yhteisen työn voimin nousin lopulta kotikaupunkini kaupunginvaltuuston kuopukseksi. Sillä tiellä olen edelleen – nyt valtuustoryhmäni puheenjohtajana.

Tänä päivänä työskentelen Demarinuorilla, liiton puheenjohtajana. Olen erityisen ylpeä tästä siksi, että nuorisoliitto on minulle se muutosvoima, jota maailma tarvitsee tässä ja nyt, yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi. Kasvava eriarvoisuus ja ilmastonmuutos varjostavat tulevaisuuttamme, niin globaalisti kuin kansakuntamme tasolla. Näihin ongelmiin ei ole olemassa helppoja tai miellyttäviä ratkaisuja. Mutta me emme pelkää vastuuta vaan tartumme siihen.

Ratkaisun avain kaikkiin näihin ongelmiin lähtee rohkeudesta. Rohkeudesta muuttaa maailmaa, ja rohkeudesta pitää kiinni periaatteista ja arvoista. Tarvitaan myös rohkeutta olla eri mieltä ja esittää omia avauksia. On uskallettava unelmoida niistäkin tavoitteista, jotka muut leimaavat utopistisiksi. Politiikka ilman unelmia on visiottomuutta. Ja politiikka ilman visiota on merkki syvästä apatiasta.