Sote-uudistuksen tavoitteena oli parantaa palveluiden saatavuutta ja lisätä yhteistyötä eri toimijoiden välillä – ei synnyttää reviiririitoja. Moni kuitenkin kokee, että ihminen, palvelu ja sen mahdollistava ammattilainen jäävät liian usein hallintopuheen jalkoihin.
Kuntien ja hyvinvointialueiden ristiveto on jo näkynyt esimerkiksi järjestöjen tukemisessa ja ruoka-avussa. Nyt säästöpaineiden alla haasteet vaikuttavat leviävän myös lasten ja nuorten palveluihin.
Tuorein esimerkki on Keusoten päätös heikentää koulun tukea vähentämällä yhdeksän psykiatrista sairaanhoitajaa, joista kolme on työskennellyt Hyvinkään kouluissa. Erityistä tukea kaipaaville oppilaille näiden ammattilaisten merkitys on ollut korvaamaton, eikä sen tarve poistu mihinkään rahoitusta leikkaamalla.
En tokikaan väitä, että kukaan olisi varsinaisesti halunnut tehdä tällaisiä päätöksiä. Tiedän, että Keusoten talous on mammuttimaisissa haasteisssa ja lyhytnäköisiin leikkauksiin on ajauduttu, koska maan hallitus ei suostu pidentämään alijäämän kattamisvelvoitteen aikaa. Mutta olipa selitys kuinka vedenpitävä tahansa, ei se lohduta sitä lasta tai perhettä, jonka tilanne uhkaa heiketä.
Tavallisen suomalaisen näkökulmasta kyse on samasta luokkahuoneesta, samasta oppilaasta ja samasta tuen tarpeesta – riippumatta siitä, maksaako palkan kunta, hyvinvointialue vai valtio. Olennaista ei ole se, kuka toimii vaan se, saako apua ja tukea kun sitä tarvitaan.
Ja juuri siksi puhe puolen miljoonan euron säästöistäkin tuntuu niin keinotekoiselta. Paljon kalliimmaksi tulee se, jos nuori jää ilman apua. Ja mistä ”säästö” edes syntyy, kun tuki oppilaille on joka tapauksessa järjestettävä – vain eri maksajan kautta?
Valtio, kunnat ja hyvinvointialueet rahoitetaan kaikki verovaroilla. Käytännössä missään vastuuta vain siirretään taholta toiselle. Pahimmillaan tämä viivästyttää apua ja kuormittaa henkilöstöä.
Menneeseen ei voi enää vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen täytyy. Akuutein tehtävä on varmistaa, että oppilaat saavat tuen myös jatkossa – mitä ilmeisimmin Hyvinkään kaupungin toimesta. Nimikkeet ja rakenteet ovat aina sovittavissa, jos tahtoa riittää. Rahaakin toki tarvitaan, mutta haluaisin uskoa korvaavien säästöjen löytämisen olevan tässä tilanteessa mahdollista.
Kirjoitus julkaistu Aamupostissa 3.3.2025