VR ilmoitti syyskuun alussa, että se poistaa kaikki lippuautomaattinsa rautatieasemilta viimeistään marraskuun lopussa. Ymmärrän paineen karsia automaateista aiheutuvia kustannuksia, mutta säästöjä ei voi tehdä saavutettavuuden kustannuksella. Jos ja kun yksi myyntikanava poistetaan, tilalle täytyy jäädä riittävän kattava ja aidosti käyttökelpoinen vaihtoehto myös heille, joilla ei ole digiä.
Tärkeää on huomata, että samaan aikaan kun VR nyt tosiaan poistaa lippuautomaatteja, sen valtakunnallinen myyntiverkostokin on harventunut hurjaa vauhtia. Lippuja myyvien R-kioskien määrä on vähentynyt parissa vuodessa viidenneksellä. Erityisesti tämä näkyy Etelä-Suomen lähijunaliikenteessä, jossa lippua ei voi ostaa myöskään konduktööriltä.
Tosiasia on, etteivät kaikki suomalaiset pysy digitalisoitumisen vauhdissa. Esimerkiksi yli 300 000 digitaitoija vailla olevaa ikääntyvää ei ole marginaalinen erityisryhmä, jonka palvelut voidaan kuitata poikkeusjärjestelyillä tai sillä, että joku läheinen kyllä auttaa.
Lipunmyynnin vaihtoehtoja on syytä selvittää ennakkoluulottomasti. Tarkasteluun voisi nostaa esimerkiksi uudet kolmannen osapuolen lipunmyyjät, kuten päivittäistavarakaupat R-kioskien rinnalle, tai mahdollistaa lipunmyynti taas lähijunissa kaukoliikenteen tapaan. Olennaisinta suomalaisten kannalta on lopputulos: junaan pitää päästä myös ilman digiä.
Tiedotteeni aiheesta: https://www.sdp.fi/tiedotteet/sdpn-varapuheenjohtaja-pinja-perholehto-junalipun-ostaminen-turvattava-jatkossakin-ilman-verkkoasiointia/