Euroopassa eletään parhaillaan tekoäly- ja datakeskusbuumia. Investointeja mitataan miljardeissa, uusia ratkaisuja otetaan käyttöön kiihtyvällä tahdilla ja keskustelu pyörii usein saman kysymyksen ympärillä: kuinka hypätä kehitykseen mukaan.
Ajattelen kuitenkin, että sitäkin kiireisemmin tulisi määrittää, mihin mahdollisesti kasvava tuottavuus kanavoidaan.
Jos tekoäly säästää työntekijältä tunnin päivässä, kuka saa sen tunnin? Käytetäänkö säästö palautumiseen, uuden oppimiseen ja työn laadun parantamiseen vai täytetäänkö se vain uusilla tavoitteilla? Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää, että jos esimerkiksi lääkäri säästää aikaa kirjauksista, näkyisi hyöty myös potilaalle.
Tekoälystä puhutaan uutena teollisena vallankumouksena, joka muuttaa oikeastaan kaikkia aloja tavalla, jonka vaikutuksia emme vielä täysin ymmärrä. Historia kuitenkin opettaa, ettei teknologia yksin luo hyvinvointia. Jokainen teollinen vallankumous on kasvattanut tuottavuutta, mutta lyhyemmät työajat, turvallisemmat työolot ja mahdollisuus kouluttautua ovat syntyneet poliittisista valinnoista.
Tekoälyn aikakaudella etenkin osaamisesta tulee yhäkin tärkeämpää. Siksi aikuisten perustaitoihin, jatkuvaan oppimiseen ja työelämässä tapahtuvaan osaamisen päivittämiseen on panostettava. SDP on esittänyt uuden, joustavan aikuiskoulutustuen luomista, jotta ammatillinen kehittyminen, alanvaihto ja jatkokouluttautuminen olisi mahdollista useammalle.
Mukaan tarvitaan myös yritykset. Työnantajien vastuuta työntekijöiden osaamisen kehittämisestä on välttämätöntä vahvistaa. Voisiko osaamisen kehittäminen näkyä esimerkiksi yritystukien ehdoissa? Se olisi oikeastaan myös yritysten etu. Emme me kilpaile halpatyöllä, vaan hyvinvoivilla ja osaavilla ihmisillä.
Pistemäisten toimien lisäksi Suomi tarvitsee kipeästi myös laaja-alaisen digidiilin: yhteisen näkemyksen siitä, mitä teknologialta haluamme ja miten sen hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti. Teknologisen kehityksen on tuettava kestävää kasvua, ei heikennettävä sen edellytyksiä.
Tekoälyn tärkein kysymys ei siten olekaan se, mihin ja kuinka nopeasti se pystyy. Paljon tärkeämpää on kysyä, mihin hyödyt menevät ja keihin vaikutukset osuvat.
Kirjoitus julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 26.6.2026