Hyvät juhlavieraat, Hyvinkään yhdistykset ry,
On ilo ja kunnia saada olla mukana juhlistamassa Hyvinkään yhdistysten 30-vuotista ja Onnensillan 20-vuotista taivalta.
Molemmat ovat paljon enemmän kuin lukuja kalenterissa. Ne ovat tuhansia kohtaamisia, lukemattomia vapaaehtoistunteja, kuunneltuja huolia, jaettuja iloja ja hiljaista työtä, jota tehdään usein ilman näkyvyyttä tai kiitosta, mutta jonka vaikutukset näkyvät ihmisten elämässä joka päivä.
Kolmekymmentä vuotta on kuulemma myös ikä, jossa alkaa ymmärtää, mikä elämässä on olennaista. Ei pelkästään kasvua ja kehitystä, vaan myös kykyä kantaa vastuuta, rakentaa luottamusta ja pysyä rinnalla silloin, kun ajat ovat vaikeita.
Niin ainakin toivon, kun omakohtaisestikin pohdin ensi vuodessa häämöttävää 30:n rajapyykkiä.
Hyvät ystävät,
Olen ollut etuoikeutettu saadessani nähdä läheltä ja kuulla sitäkin enemmän, mitä konkreettisesti yhdistykset Hyvinkäälläkin tekevät:
Onnensillassa olen tavannut monia teistä niin Hyvinkään erityisten kuin esimerkiksi Reumayhdistyksenkin toiminnassa. Avointen ovien tapahtumat, päättäjille suunnatut infoillat, ihmisten tarinat toreilla ja turuilla. Valtavasti kaikesta on opettanut myös mahdollisuus toimia itsekin paikallisen yhdistyksen, Elämäni Sankari ry:n hallituksen puheenjohtajana.
Ja mitä enemmän työtä on nähnyt läheltä, sitä selvemmäksi on käynyt sen osallisuutta ja hyvinvointia, sekä kaupungin elinvoimaa vahvista arvo.
Eiväthän järjestöt ole olemassa vain olemassaolon ilosta. Ne syntyvät siksi, että ihmisillä on tarpeita, joihin kukaan muu ei aina vastaa riittävästi. Kun joku jää yksin sairauden, uupumuksen, riippuvuuden, surun tai arjen vaikeuksien kanssa, kuvaan astuu aika usein järjestö. Eikä elämässä tarvitse edes tapahtua mitään ikävää, että järjestöjen puoleen voisi kääntyä – ei todellakaan.
Te tunnette ne puolet, jotka tuovat vertaistukea ja yhteisiä oppimisen kokemuksia. Tiedätte, kuinka oman kädenjälkensä näkeminen ja yhteinen tekeminen voimaannuttaa. Ymmärrätte, kuinka valtava merkitys on harrastamisella, kulttuurilla, avoimella olohuoneella, pienelläkin liikunnalla.
Kun Hyvinkään yhdistyksiä katsoo, huomaa, että 30 vuotta on tuonut mukanaan myös vahvuuksia.
Ensinnäkin kokemuksen. Te tiedätte, mikä toimii. Te tunnette jäsenyhdistystenne tarpeet ja paikallisen arjen todellisuuden. Sitä ei voi oppia pelkästään kirjasta.
Toiseksi yhteistyökyvyn. Yhdistysten yhdistyksenä ette ole vain yksi toimija muiden joukossa. Te olette silta. Kokoava voima. Verkostojen vahvistaja. Te saatte aikaan enemmän yhdessä kuin kukaan yksin voisi.
Eikä ole sattumaa, että kokoontumispaikkanne nimi on ollut juuri Onnensilta. Silta yhdistää ihmisiä. Se kantaa yli vaikeiden kohtien. Se mahdollistaa kohtaamisen.
Kolmanneksi kyvyn uudistua.
Kolmessakymmenessä vuodessa maailma on muuttunut valtavasti. Ihmisten tarpeet ovat muuttuneet. Palvelut ovat muuttuneet. Koko yhteiskunta ympärillämme on muuttunut. Mutta te olette muuttuneet mukana. Olette löytäneet uusia toimintatapoja, uusia kumppanuuksia ja uusia tapoja kohdata ihmisiä silloin.
Ja lopuksi – ehkä se kaikkein suurin ja tärkein vahvuus – sydän.
Jos sitä ei ole mukana tekemisessä, se näkyy – ja päinvastoin. Tunnette hyvin, ettei vapaaehtoistyö, vertaistuki ja järjestöjen voima synny ainoastaan strategiapapereista tai hallinnosta, vaikka niitäkin tarvitaan, vaan se syntyy ihmisistä. Halusta auttaa. Halusta kuunnella. Kyvystä kohdata toinen ihminen aidosti ja arvokkaasti.
Jos maailmassa olisi kohtaamista, silmästä silmään katsomista enemmän, tämä olisi parempi paikka.
Hyvät kuulijat
Usein sanotaan, että järjestöt täydentävät julkisia palveluita. Minusta se on kuitenkin liian pieni ja vaisu tapa kuvata tätä työtä.
Järjestötyö ei ole mikään lisäpalvelu, vaan osa kansalaisyhteiskuntaa. Se on irrottamaton osa demokraattisen hyvinvointivaltion perustaa. Läpi aikojen meitä pienenä maana on kannatellut ymmärrys siitä, että on parempi olla yhdessä kuin yksin. Ja sitä me-henkeä, sitä että ollaan toinen toistemme summa, eletään todeksi kaikella sillä, mitä Hyvinkään Yhdistykset ry omalla toiminnallaan vahvistaa ja edistää.
Meillä täällä Hyvinkäälläkin toimii yli 100 liikuntaseuraa, 50 kulttuuriyhdistystä, 10 nuorisoyhdistystä ja lähes 100 muuta, hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä tekevää yhdistystä.
Se on valtava määrä osaamista, vapaaehtoistyötä, välittämistä ja hiljaista hyvää.Te ette kulje ihmisten edellä ettekä vedä ketään perässä. Te kuljette vierellä. Elätte rinnalla.
Kaupungin tehtävänä on tukea tätä työtä ja mahdollistaa sen toimintaedellytykset. Siinä esimerkiksi avoimet ja saavutettavat toimitilat ovat niin tärkeitä.
Kun Onnensillassa roihusi tulipalo, moni koki surua, epävarmuutta ja menetystä. Kysehän ei ollut vain rakennuksesta, vaan myös paikasta, jossa solmia yhteyksiä, kokea, olla osallinen.
Mutta kun aikaa on kulunut, ehkä kaikesta tuostakin on tuhkan alta voinut löytää pilkottavan hopeareunuksen;
Vaikka seinät sortuivat ja vastaan tuli vaikeuksia, yhteisö kannatteli. Te kokositte yhteen vahvan äänen, teitte vaikuttavaa edunvalvontaa, piditte samalla toisistanne kiinni ja löysitte lopulta tien eteenpäin.
Monen mutkan kautta uudet tilat löytyivät Villatehtaalta. Ja nyt katse on jo seuraavassa askeleessa – Kumppanuustalossa, jolle vapautuu tilat Laurean muuton myötä.
Toivon todella, että siitä rakentuu paikka, jossa yhteistyö vahvistuu entisestään. Paikka, jossa ihmiset löytävät toisensa ja järjestöjen välinen sparrailu, ideointi ja yhteistyökin pääsisi puhkeamaan uuteen kukkaan.
Arvoisat kuulijat
Tiedän, että järjestökenttä elää tällä hetkellä ristiriitaisessa todellisuudessa.
Samaan aikaan kun avun, vertaistuen ja kohtaamisten tarve kasvaa, resurssit kiristyvät. Toiveiden tynnyri syvenee, mutta monessa paikassa keinot vastata siihen kapenevat.
Hyvinkään kaupungissa hyvinvointipalveluiden avustuksiin on tänä vuonna varattu sama määrä rahaa kuin viime vuonnakin. Tiedän hyvin, että tarpeita ja toiveita olisi enemmänkin. Tunnistan myös sen ristiriidan, jonka keskellä järjestökenttä elää: toiveiden tynnyri syvenee, vertaistuen, kohtaamisten ja avun tarve kasvaa, mutta resurssit usein pienenevät.
Elämme aikaa, jossa epävarmuus näkyy kaikkialla. Rahoitus kiristyy, avustuksia leikataan ja monessa yhdistyksessä joudutaan jatkuvasti pohtimaan, miten toiminta voidaan turvata tulevaisuudessa.
Liian moni joutuu käyttämään poskettoman paljon aikaa ratkoakseen, mistä löytyvät seuraavan vuoden resurssit, vaikka kaiken energian pitäisi voida kohdistua itse ihmisiin.
Ihan jo kustannustason nousu on ajanut monet miettimään, miten toiminta saadaan turvattua, miten työntekijät jaksavat, tai onko heitä.
Ja nyt – kaiken jo ennestään kuormittaneen päälle on yhä tulossa mittavat lisäleikkaukset valtion taholta. Hallituksen päätös leikata STEA-avustuksia vielä 50 miljoonalla eurolla tarkoittaa käytännössä sitä, että muutamassa vuodessa avustustaso puolittuu vuoden 2024 tasosta.
Minä ajattelen, että tällainen politiikka on lyhytnäköistä.
Mutta ehkä vielä sitäkin enemmän minua on huolestuttanut viime aikojen ilmapiiri.
Se tapa, jolla järjestöistä välillä puhutaan.
Kun puhutaan “paisuneista hallinnoista” tai vihjaillaan, että järjestötyö olisi jotenkin tarpeetonta tai epäolennaista, jota täikammalla pitäisi perata, tulee olo, ettei tätä todellisuutta tunneta lainkaan.
Sillä järjestöjen arki näyttää yleensä aivan toisenlaiselta. Eihän tässä työssä pyöritellä ylellisyyttä tai suuria voittoja.
Hyvä juhlaväki,
jäsenyhdistyksillenne tämä yhdistys on enemmän kuin kattojärjestö. Se on tuki, se on verkosto ja se on voima. Se tarjoaa tilat ja kanavan tehdä yhdessä, vaikuttaa yhdessä ja tulla kuulluksi yhdessä. Se mahdollistaa sen, että pienikin toimija voi olla osa jotain suurempaa. Yhteinen kovempi äänenne kuuluu kauemmas.
Ja yksilölle teidän työnne merkitys on usein mittaamattoman arvokasta. Se voi olla yksi kohtaaminen, yksi keskustelu, yksi hymy. Mutta sen vaikutus voi kantaa pitkälle. Työnne työn arvoa ei voi mitata pelkästään euroissa.
Teidän 30-vuotinen tarinanne on kertomus sitoutumisesta, välittämisestä ja yhteistyöstä. Se on tarina ihmisistä, jotka eivät ole kääntäneet katsetta pois, vaan ovat pysähtyneet Onnensillalle ja ohjanneet sinne lukuisan joukon muitakin. Kun katsomme tulevaan, pitää realisteja haasteista, mutta samalla toiveikkaita. Teillä on osaaminen. Teillä on verkostot. Teillä on sydän. Ja ennen kaikkea – teillä on toisenne.
Lopuksi haluan kiittää jokaista vapaaehtoisia, työntekijöitä, hallinnon jäseniä ja yhteistyökumppaneita. Kiitos ajastanne, kiitos panoksestanne ja kiitos sydämestänne – ja menestystä tuleville vuosikymmenille.
Kiitos.