Lähestyvä vuodenvaihde tarkoittaa monille uuden vuoden lupausten sijaan entistä suurempaa huolta sairastamisen kustannuksista. Terveydenhuollon, lääkkeiden ja matkojen maksukatot nollaantuvat tammikuussa, mikä iskee etenkin monisairaiden lompakkoon. Samaan aikaan voimaan astuu uusi kierros hallituksen heikennyksiä, kuten lääkkeiden verotuksen kiristäminen ja asiakasmaksujen nostaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Arjessa tämä tarkoittaa, että esimerkiksi sairaalan poliklinikkamaksuun tullee noin 20 euron lisäpaukku. Sen myötä hinta kohoaa jo lähes 70 euroon.
Koska hallitus vie hyvinvointialueita rahaa yhtä paljon kuin se arvioi asiakasmaksujen enimmäismäärien korotuksen tuottavan, ei niille – myöskään Keusotelle – jää käytännössä muuta mahdollisuutta kuin nostaa asiakasmaksuja.
Suomessa on jo nyt kansainvälisesti verrattuna korkeat asiakasmaksut. Sipilän hallitus korotti niitä vuonna 2018, minkä seurauksena maksuja menee yhä enemmän ulosottoon. Orpon-Purran nyt esittämät korotukset ovat vielä suurempia, mikä tulee lisäämään ulosottojen määrää ja aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita etenkin heille, joihin muutkin leikkaukset osuvat samaan aikaan.
Asiakasmaksuja ei pitäisi siirtyä ulosottoon tällä tavalla, sillä perustuslaissa turvataan jokaiselle oikeus riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Malli, jossa ihmiset itse vastaavat maksukaton seurannasta, tekee tilanteesta entistä vaikeamman.
Esitän siksi, että vastuu maksukaton seurannasta tulisi siirtää hyvinvointialueille ja automatisoida samalla, kuten lääkekaton osalta on jo tehty. Tämä ei ole ainoastaan teknisesti mahdollista, vaan myös ihmisten kannalta välttämätöntä. Myös perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissa vuosien varrella todennut, että asiakasmaksut eivät saisi puskea palveluita niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Niin kuitenkin tänä päivänä tapahtuu. Lainsäädäntö ei siis suojaa riittävällä tavalla apua tarvitsevia.
Jo nykyisin voimassa oleva asiakasmaksulain mukainen mahdollisuus ja velvoite maksujen perimättä jättämisestä tai alentamisesta ja näihin liittyvät menettelytavat eivät ole ihmisillä hyvin tiedossa, eikä neuvonta ole aina riittävää. Soste ry:n viime vuonna tekemä selvitys osoitti, että maksujen alentamiskäytännöt ovat vaihtelevia ja alennuksen hakeminen osoittautui paikoin yhtä monimutkaiseksi kuin toimeentulotuen hakeminen.
Näin ei saisi olla. Se, että hoitoon hakeutuminen viivästyy taloudellisten huolien vuoksi on paitsi inhimillisesti kestämätöntä, myös yhteiskunnallisesti todella kallista.
Julkaistu Aamupostissa 10.12.2024