Mitä tarkoitan sillä, että SDP:n pitäisi olla kirkkaasti Suomen sosiaalisin puolue? Yritän vastata saamaani erinomaiseen kysymykseen viiden noston kautta.
1. Sosiaalisuus on vastavoima koveneville arvoille
Tässä ajassa tarvitaan puoluetta, joka puolustaa yhteisiä asioita. Viime vuosina on nähty, miten yksilökeskeisyys ja kyvyttömyys asettua toisen asemaan ovat vahvistuneet samaan aikaan, kun kovat arvot ovat laajemminkin nostaneet päätään.
Yksilönvastuu on oikeiston suosikkitarina: jokainen pärjää, kunhan yrittää tarpeeksi. Jos köyhä ei pääse lääkäriin, olisi pitänyt olla sairastumatta. Jos työtön ei löydä töitä, olisi pitänyt olla reippaammin oma itsensä ja jos päihderiippuvainen ei pääse kuntoutukseen, olisi pitänyt osata olla koskaan päihteitä käyttämättä.
Suomen sosiaalisin puolue ajattelee toisin. Se kysyy millaiseen jamaan julkiset palvelut ajautuvat jos hoivavastuu kaatuu enemmän yksilöille ja ihmiset pakotetaan ostamaan omat ratkaisunsa? Mitä hyötyä on järjestäytymisvapaudesta, jos kukaan ei enää halua kuulua mihinkään? Ja entä mitä tapahtuu yhteisölle, jos usko yhteiseen tekemiseen murenee?
2. Edistyksellinen politiikka ja vaikuttamistyö tarvitsevat tekijänsä
Meidän on tuotava politiikka yhä lähemmäs ihmisiä. Harva eksyy mukaan ja liittyy jäseneksi, jos kukaan ei kysy. Jäsenhankinta onnistui viime vuonna historiallisen hyvin. Se kertoo, että ihmiset etsivät vaihtoehtoa ja haluavat kantaa kortensa kekoon.
Erilaisten mielipidemittausten ja jäsenkyselyiden lisäksi eduskuntavaalit 2027 asettavat konkreettisen mittarin ihmisten luottamukselle. SDP:n on sovitettava yhteen päivänpolitiikan realiteetit ja tulevaisuuden toivot: tehtävä uskottavaa politiikkaa ajassa, mutta pidettävä kiinni arvopohjaisista, pitkälle tähtäävistä tavoitteista.
Viime kaudella SDP edisti tulevaisuusinvestointeja. Ajoimme läpi tavoitteita kuten oppivelvollisuusiän laajentaminen ja hoitotakuu. Samalla osoitettiin hyvinvointivaltion voima keskellä pandemiaa. Nyt mm. näiden rinnalla on ratkottava valtionvelan korkojen, väestön ikärakenteen, ennätysheikon työllisyyden ja maailman myllerryksen kurittamaa taloustilannetta.
SDP:n pitää tuoda pöytään ratkaisuja, jotka korostavat työllisyyttä, tuottavuutta ja osaamista. Pidetään esillä myös sitä, ettei luontopääomaa tai sosiaalista kestävyyttä voi jättää huomiotta. Ei peesata muita puolueita, eikä edes vertailla niihin. Tehdään sosialidemokraattista politiikkaa ja edistetään omaa vaihtoehtoamme.
3. Sosiaalisuus on tapa toimia – ei vain tavoite
SDP ei ole vain poliittinen organisaatio, vaan myös sosiaalinen verkosto. Pitää olla tilaa keskustella, paikkoja kasvaa ja mahdollisuus kokeilla. Ei pelkkää hampaat irvessä pakertamista, vaan myös pienten voittojen juhlistamista ja kivaa yhdessä tekemistä. Sellainen ilmapiiri, että eri mieltäkin uskaltaa olla.
Sosiaalisuus näkyy arjessa esimerkiksi osallisuuden kautta. Siinä, miten erilaiset elämäntilanteet, lähtotasot ja kiinnostuksen kohteet huomioidaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tapahtumia ja koulutuksia, joissa voi valita itselleen sopivan rinnakkaistyöpajan. Selkeitä materiaaleja, jotka eivät vaadi poliittisen jargonin hallintaa. Työkaluja, jotka auttavat viemään ideat eteenpäin kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Sosiaalisuutta vahvistavat myös esteettömyys ja saavutettavuus: tilaisuudet, joihin voi osallistua apuvälineiden kanssa, materiaalit, jotka ovat ymmärrettäviä ja selkeitä, ja toimintatavat, jotka eivät sulje ketään ulos. Myös kielikysymykset on otettava tosissaan – kaksikielisyys ei ole yksityiskohta, vaan osa identiteettiämme.
4. Sosiaalisuus on järjestäytynyttä voimaa
Olen oppinut vuosien varrella todella hyvin, miten tärkeää esimerkiksi ohjelmatyö, paikallistason aktiivinen toiminta, piirien tukeminen ja vapaaehtoisten panoksen arvostaminen ovat liikkeelle.
Puoluetyön kanssa käsikädessä kulkee ammattiyhdistysliike, joka on oikeastaan se konkreettisin tapa toteuttaa ajatusta siitä, että yksin voi pyytää, mutta yhdessä vaatia. Työehdot, palkat ja turva eivät synny yksilön neuvottelutaidosta, vaan järjestäytymisestä ja yhteisestä sopimisesta.
SDP:n sosiaalisuus tarkoittaa aina myös sitoutumista sopimusyhteiskuntaan. Siihen, että työelämän pelisäännöt sovitaan yhdessä, ja että pienemmän puolella seisotaan silloinkin, kun se ei ole helpoin tai suosituin valinta.
5. Sosiaalisuus elää kansalaisyhteiskunnassa – ja uudistuu sen mukana
Sosialidemokratia ei syntynyt kabineteissa. Se syntyi työpaikoilla, kotisohvien keskusteluissa, kaduilla ja työväentaloilla. Kansalaisyhteiskunta, järjestöt, vapaaehtoistyö ja epämuodolliset verkostot ovat yhä sosiaalisuuden selkäranka. Ne luovat luottamusta, osallisuutta ja merkitystä tavalla, johon mikään yksittäinen instituutio ei yksin pysty.
Orpon-Purran hallituksen järjestöleikkaukset ja vihamielisyys on vakava paikka. Meidän ei pidä antaa piiruakaan periksi sille, että kansalaisyhteiskuntaa halveksutaan. Moni järjestö tekee korvaamatonta neuvonta- ja ohjaustyötä, liikuttaa ja koskettaa, kehittää palveluita ja vaikuttaa jäsentensä oikeuksien puolesta, tarjoaa vertaistukea ja yhteisöllisyyttä, vahvistaa resilienssiä ja luo hyvinvointia. Jokainen euro tuo moninkertaisesti takaisin.
Muun muassa näitä asioita tarkoitan tavoitteellani – lähde mukaani rakentamaan SDP:stä Suomen sosiaalisinta puoluetta! Kirjoitan puoluekokoukseen suunnatessa ajatuksistani vielä lisää. Pyydän, että liityt mukaan tukijaksi ja kerrot, mitä ajatuksia tämä herätti. Yhdessä tekevä ja keskusteleva puolue saa aikaan parhaat ratkaisut aikamme haasteisiin.