Valtiovarainministeri on karnevalisoinut leikkauksia, elinkeinoministeri ilakoinut ihmisten irtisanomisista, sosiaali- ja terveysministeri on leikannut sote-palveluista, ja nyt työministeri Satonen vie Suomea kohti ILOn tarkkailuluokkaa. Onhan tämä nyt absurdia, että ensin hallitus vetää Suomen työmarkkinat umpisolmuun ja täyskaaokseen ja sen jälkeen sanoo, että pelastaa työrauhan. Tämä logiikka on siis nimittäin aivan yhtä toimiva kuin se, että ensin sytyttää itse tulipalon ja sitten kun sammuttaa sen tulipalon, sanoo, että ”minä pelastin tämän tilanteen”. Nimittäin ei meillä Suomessa ole ollut aiemmin tämänkaltaisia ongelmia, joita te itse olette aiheuttaneet ja joita te nyt väitätte yleisesti tällä lakkolakipaketilla ratkaisevanne.
Eduskunnassa käsiteltävässä lakkolakikokonaisuudessa on muutama asia, jotka ovat edelleen jääneet hieman liian vähälle huomiolle siihen nähden, kuinka merkittäviä muutoksia nämä tosiasiassa ovat.
Ensinnä: Nykyäänhän tilanne on ollut se, että laittomista lakoista tuomitut lakkosakot on maksanut ammattiosasto ja asiat on käsitelty työoikeudessa, mutta jatkossa hallitus haluaa, että nimenomaan myös yksittäisten työntekijöiden lakkosakoista päätettäisiinkin rikosoikeuden puolella työoikeuden sijaan. Se kuulostaa ehkä osalle nippeliltä, mutta tosiasiallisesti tämä nimenomaan kollektiivisen työoikeuden sijaan rikosoikeudelliselle puolelle siirtäminen on itse asiassa valtava järjestelmällinen ja myös periaatteellinen muutos.
Toinen kohta, joka tuotakin enemmän ainakin itselläni nostaa ihokarvoja pystyyn, on se, että tässä hallituksen esityksessä termiä ”poliittinen lakko” ei edelleenkään mitenkään riittävästi määritellä. Tämä poliittinen lakkohan ei ole sinällään mikään tarkka määritelmä, ja olisi aivan olennaisen tärkeää tietää, mitä työtaisteluiden osaa hallitus aidosti haluaa tällä lainsäädännöllä muuttaa. Se jää kyllä ainakin itselleni edelleen epäselväksi. Eli näitä lakkoja halutaan rajoittaa lähinnä ehkä ideologisesti ja jopa leväperäisesti — joku voisi niin sanoa — ei tarkkarajaisesti ja aidosti tätä järjestelmää ymmärtäen, mikä olisi nimenomaan viisaan päätöksenteon ja myös demokratian kannalta oikein ja kunniaksi. Enkä itse asiassa ole myöskään aivan varma siitä, onko hallitus ylipäätään ymmärtänyt, että Suomi on jo sitoutunut ILOn määritelmään, jossa poliittisluontoinen lakko on sellainen lakko, jossa puolustetaan työntekijöiden oikeutta ja asemaa. Sellaisen lakon tulee olla kaikille laillista.
Lakko-oikeuden rajaaminen on rajaus perusoikeuksiin. Sen lisäksi tämä lakkolaki on myös valinta laittaa työntekijät lain silmissä heikompaan asemaan kuin työnantajat. Nimittäin kun tähän mennessä työehtosopimuksen rikkomisesta on määrätty maksettavaksi hyvityssakkoja kutakuinkin yhtä usein ja kutakuinkin samankaltaisilla summilla kuin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, niin nyt hallitus on nostamassa työntekijäpuolelle kohdistettavia hyvityssakkoja sekä esittää näitä yksittäisille työntekijöille osoitettavia lakkosakkoja, mutta ei uhraa ajatustakaan sille, että myös työnantajille kohdistettavia sanktioita työehtojen rikkomisesta korotettaisiin edes sellaisessa tilanteessa, jossa työehtojen rikkominen jatkuu myös työtuomioistuimen antaman tuomion jälkeen. Ja minkä ihmeen takia näin? No siksi, että ei tämän hallituksen tavoite ole tehdä toimivia ja reiluja työmarkkinoita, vaan raivata hyvinvointivaltiosta markkinavetoista kilpailuyhteiskuntaa. Eivät siihen malliin tasapainoinen työnantajien ja työntekijöiden edustus ja neuvottelut tietenkään sovi.
Kolmantena asiana, jonka tästä haluaisin mainita, on se, että hallituksen esityksessä ei ole nostettu esiin näitä lakimuutosten vaikutuksia työnantajiin, työntekijöihin tai oikeusistuimiin kovinkaan selkeästi. Sehän on näin lainsäätäjän näkökulmasta iso heikkous, kun ollaan muuttamassa oikeutta, jolla on sekä perustuslain että kansainvälisten sopimusten suoja. Lainsäädännön arviointineuvostokin on hallituksen lakiesityksestä antamassaan arviossa todennut, että hallituksen olisi pitänyt esittää ja käsitellä myös vaihtoehtoisia malleja, mutta sitähän tämä hallitus ei kyllä tehnyt. Eli tästä esityksestä ei millään tavalla käy ilmi, miksi juuri nämä lainsäädännölliset keinot ovat sopivin keino toimia ja hallitukselle saavuttaa tavoitteensa.
Aivan lopuksi sanon vielä sen, mistä täällä moni muukin on puhunut, että pidän itsekin aika erikoisena ja ennenkuulumattomana, että tässä hallitus jo etukäteen valmistautuu siihen, että kaikki eivät pidä tästä lainsäädännöstä. Viittaan tällä tietenkin tähän taannehtivaan tulkintaan, joka siellä voimaantulosäännöksissä on. Tätähän on myös muun muassa professori Koskinen kommentoinut, kuten täälläkin olemme tänään puhuneet. Kysyisin kyllä hallituspuolueiden edustajilta, että jos tosiaan sitten on niin, että tämä ei ole poikkeuksellista, että tämänkaltaista sääntelyä tehdään, niin jos voisitte yhden esimerkin mainita — yhden esimerkin mainita — tilanteesta, jossa samalla tavalla työehtosopimusten voimassa ollessa on tehty tämänkaltaista sääntelyä. Mieluusti sen kyllä kuulen.