Julkaistu Aamupostissa 28.3.2024
Hallitus julkaisi alkuvuodesta täysin keskeneräisen sairaalaverkkoselvityksen, jossa sanottiin, että Suomessa pitää olla vähemmän keskussairaaloita. Tälläiset heikennysohjelmat huolestuttavat kansalaisia ja aiheuttavat perusteltua levottomuutta jo valmiiksi epävarmuudella kuormitetussa sotekentässä.
Vastuuministeri Juuso yritti sittemmin paikata tilannetta esiintymällä julkisuudessa ja korostaen tarvetta kokonaisuuden parlamentaariseen käsittelyyn. Mutta missä on tämä lupaus nyt? Se on vesitetty. Hallitus ajaa silti esitystä sairaalaverkon uudistamiseksi jo täksi kevääksi ilman laajempaa kansalaiskeskustelua ja valtavalla kiireellä.
On ymmärrettävää, että moni pelkää eri puolilla maata asuvien kansalaisten ajautuvan entistä eriarvoisempaan asemaan. Kestäviä säästöjä ei ole koskaan saatu aikaan hätiköiden, vaan ne syntyvät hyvinvointialueilla, kun niille annetaan työrauha ja tilaa uusille toimintatavoille. Ei taloakaan kannata rakentaa tuulen varaan.
Ylipäätään säästö- ja karsimistavoite edellä ei pitäisi uudistaa terveydenhuoltoa. Julkistettu sairaalaselvitys ei anna vielä riittävää pohjaa sairaalaverkon uudistamiseen, sillä vaikutusarviot ja laskelmat puuttuvat siitä lähes kokonaan. Onko esimerkiksi jako keskus- ja akuuttisairaaloihin todella tarkoituksenmukainen?
Etenkin tätä arviointia ja analyysia on välttämätöntä syventää harkiten samalla, onko ylipäätään tarkoituksenmukaista säätää jälleen sairaalaverkosta näin keskitetysti. Entä jos luottaisimmekin alueiden kykyyn arvioida itse väestön tarpeita, henkilöstön saatavuutta ja esimerkiksi palveluiden saavutettavuutta?
Asiantuntijoiden mukaan tälläiseen erotteluun liittyy samanlaisia haasteita kuin nykytilanteessa on laajan päivystyksen ja ”ei-laajan” päivystyksen sairaaloiden toiminnoissa. Toiminnalliset erot voivat esimerkiksi olla joidenkin sairaaloiden kohdalla tosiasiallisesti pieniä, mutta silti niiden ”imagollinen” merkitys on suuri.
Olipa niin tai näin, Ministeri Juuson on korkea aika astua esiin tästä kokonaisuudesta ja käynnistää sekä kansalais- että eduskuntakeskustelu. Näin suurta sairaalaverkon uudistusta ei voi eikä pidä tehdä pimennossa.