Eilen illalla pohdin, että viime kaudella perussuomalaiset saivat hepulin, kun heidät siirrettiin eduskunnan istuntosalin oikeaan laitaan istumaan, ja tällä kaudella, kun keskustelua kuuntelee ja ennen muuta tätä politiikkaa katsoo, tuntuu, että niin oikeaa laitaa ei enää löydykään, jonne voisivat mennä. Nimittäin kaikki viedään, mitä ei ole pultattu kiinni.
Kokoomukselta ei ole ehkä kovin uutta tällainen puhe, mihin edustajat ovat täällä viitanneet, että 300 euroa pois työttömyysturvasta ei olisi suuri summa, että se olisi suhteellisen pieni summa, mutta uutta on se, että täällä aidosti, oikeasti lähestulkoon kompataan ja kannustetaan, että leikataan vielä lisää. Ei sellaisesta nimittäin ennen vaaleja kerrottu, vaikka tällä viikollakin esimerkiksi ministeri Purra on Iltalehdelle väittänyt toisin. Ei kerrottu — nimittäin Helsingin Sanomille perussuomalaisten puheenjohtajana Purra kommentoi vielä yhdeksän päivää, siis yhdeksän päivää, ennen eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen alkua: ”Emme halua leikata tukia. Se ei ole ratkaisu.”
Joku voisi sanoa, että perussuomalaiset ovat ohittaneet kokoomuksen paitsi oikeistolaisuudessa myös tietyllä tapaa ylimielisyydessä. Kuten täällä kollegat ovat hyvin nostaneet esiin, ei Suomen historiassa ole ollut sellaista valtiovarainministeriä, joka ilakoisi aidosti, oikeasti niiden ihmisten kustannuksella, joihin nämä kovat, kovat leikkaukset tulevat kautta rantain osumaan. Ei sellaista ministeriä ole ollut, joka poseeraa sakset kädessä tai markkinoi leikkuulautoja, joissa on oma kuva ja teksti, että ”nyt on aika leikata”.
Kyllä moni ajattelee ja itsekin ajattelen niin, että vähimmäisvaatimus olisi, että kun tällaista politiikkaa tehdään ja tällä tavalla vielä ilakoidaan tästä politiikasta, niin täällä salista oltaisiin myös edustajien kanssa käymässä keskustelua, vastattaisiin edustajien kysymyksiin ja kuunneltaisiin sitä huolta, mitä täällä poikkipoliittisesti tuodaan liittyen näihin hallituksen ehdotuksiin. Sitä me olemme eilen, me olemme toissa päivänä ja me olemme tänään edelleen pyytäneet. Ja minusta se ei ole kovin kohtuuton vaatimus pyytää, että täällä joku ministeri kävisi.