Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuutetut,
Viime aikoina moni on turvautunut unelmointiin, jopa utopistisiin haaveisiin. Utopia lienee jotain sellaista, jota ei ehkä kuulukaan saavuttaa, mutta joka elää ajatuksissamme. Se ei ole lainkaan huono asia, sillä utopia voi tarjota kiinnekohdan myös tuleville saavutuksille.
Politiikassa utopia on hyvä renki, mutta huono isäntä. Ei vähiten niinä hetkinä, joina keskustelua käydään asioista, joiden suhteen pragmaattisuus voittaa ideologian ja realismi toivekuvat. Hyvät ystävät, siksi muutama sana ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.
Kun keskustelua puolustusratkaisujen muuttamisesta käydään juuri tässä hetkessä, tulee kai ensin päättää, pitääkö Venäjää potentiaalisena sotilaallisena uhkana vai ei. Vastaus näyttää täälläkin oleva monelle selvä: Venäjä on irrationaalinen ja sillä lienee valmius hyökätä naapurimaihinsakin edistääkseen omia tavoitteitaan, mitä ne ikinä sitten ovatkin. Kyse ei ole ohimenevästä, tai vasta Ukrainan sodan myötä käynnistyneestä ilmiöstä
Puhuttaessa tulevaisuuden Suomen turvallisuudesta, onkin siis vastattava ennen muuta kysymykseen siitä, suojaako sotilaallinen liittoutumattomuus Suomea Venäjän tai muiden maiden uhalta paremmin kuin Naton pelote voisi tehdä. Tähän ei ole tietenkään yksiselitteistä vastausta. Liittoutumattomuus ei ole kuitenkaan suojannut esimerkiksi Ukrainaa tai Moldovaa ja toisaalta, yksikään Nato-maa ei ole joutunut Venäjän hyökkäyksen kohteeksi.
Tätä kaikkea me ventiloimme paljon myös nuorisoliitossa. Olen kiitollinen siitä, että meillä on tilaa erilaisille näkemyksille ja, että ihmiset niitä haluavat esittää. On valtava tarve keskustella, oppia ja debatoidakin. Meillä saa vastustaa, tai olla vastustamatta Natoa. Emme torppaa, emme leimaa. Puhumme paljon myös Euroopan unionista ja pohjoismaisesta viitekehyksestä – ja hyvä niin. Ratkaisujen ei tulisi olla joko tai – vaan sekä että.
Hyvät ystävät,
mitä suurinta viisautta, on kyky puntaroida kantojaan maailman muuttuessa. Kysyy kuitenkin uskallusta sanoa ääneen, jos vanha tuttu ei olekaan enää turvallinen. Niin ikään tiukka paikka on varmasti myös jos tuntee, että aiempi kanta on yhä edelleen se oikea.
Haluan kiittää siitä, että tästä puoluevaltuustosta on haluttu luoda paikka käydä avointa ja laajaa keskustelua. Vain yhtenäinen SDP voi menestyä – ja vain yhtenäinen SDP voi luoda vakautta myös ympärilleen. Jos me emme kykenisi puhumaan avoimesti toisillemme, kuinka voisimme sitä tehdä laajemminkaan? Tämän sisäisen vakauden vaaliminen sekä puolueessa että laajemmin kansallisesti, on paras tapa ehkäistä epäluottamusta ja eripuraa – sitä, että populistiset oikeistoliikkeet saisivat tuulta purjeisiinsa.
Hyvä puoluevaltuusto, arvoisa puoluejohto,
aivan lopuksi toivotan teille runsaasti viisautta ja tarmoa sekä utp-työhön, että politiikkaan ylipäätään,
kiitos.