Muutokset puhuttaessa mahdollisia.
Arvoisa juhlaväki, rakkaat Demarinuoret, yhteistyökumppanit!
On mitä suurin ilo saada tervehtiä teitä kaikkia täällä Tampereella tänään. Päivälleen 115 vuotta ja viisi kuukautta aktiivista nuorten sosialidemokraattien toimintaa on merkittävä saavutus, jota on syytäkin juhlia.
Olen pohtinut kuluneilla viikoilla pääni puhki sitä, miltä oikeastaan näytti ja tuntui kun 9.-10. päivä joulukuuta 1906, työläisnuoret kokoontuivat täällä Puistotornissa. Kunpa olisin voinut kuulla ne keskustelut, nähdä ne väännöt ja tuntea sen innostuksen, jotka yhdessä saivat aikaan Suomen sosialidemokraattisen nuorisoliiton.
Meillä ihmisillä, on usein tapana elää niin vahvasti nykyisyydessä, ettemme oikeastaan edes muista mennyttä. Vuosijuhlat ovat myös tässä mielessä arvokas paikka. Aivan jokaisella meistä, on hyvä syy muistaa nuorisoliiton historiaa.
Me emme ole päässeet tähän päivään itsestään, vaan edeltävien sukupolvien kamppailujen tuloksena. Liittomme perustaneet työläisnuoret ja jokainen liittolainen sen jälkeen, ovat luoneet meille nykypäivän toimijoille sen arvokkaan pohjan, jolta nyt vuorostamme saamme eteenpäin ponnistaa. Vuosien varrella liiton suuntaan vaikuttaneita toimijoita on tänäänkin täällä salissa. Kiitos, kun olette.
Hyvät ystävät!
Olen viime aikoina miettinyt paljon yhteiskunnallisia muutoksia, uudistuksia ja saavutuksia. Voiton ja ilon hetkiä, mutta myös tappion ja surun hetkiä. Jos elämä olisi aina riemujuhlaa, suuretkaan voitot tuntuisivat tuskin enää mullistavilta.
Kun emopuolueemme SDP perustettiin 1899, ei hyvinvointivaltiota ollut vielä edes ajatuksen tasolla. Tuolloin Turussa kokoustaneista työväenliikkeen aktiiveista kukaan tuskin osasi haaveilla kaikkien oikeudesta päivähoitoon, eläkkeeseen, koulutukseen. Ja silti, jo varhaisen vaiheen puolueohjelmista kuten myös nuorisoliiton papereista, löytyi vaatimus yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, maksuttomasta opetuksesta ja terveydenhoidosta, oikeudesta työhön, lepoon ja riittävään palkkaan sekä moneen muuhun asiaan. Kaikki tämä leimattiin aikanaan utopistiseksi hötöksi, mutta niin vain juuri nämä utopiat, ovat toteutuessaan luoneet ratkaisevalla tavalla hyvinvointivaltion perustan.
Siksi hyvät ystävät, meidänkin on toisinaan vain jaksettava pitää pintamme ja puskettava eteenpäin niitä asioita, jotka kohtaavat toisinaan suurtakin vastarintaa, mutta jotka me tiedämme oikeiksi.
Arvoisat toverit!
SDP on aina ollut puolue, joka uudistaa yhteiskuntaa, mutta nuorisoliitto ei ole aina ollut muutosvoima, joka uudistaa puoluetta. Suhde on elänyt vahvasti ajassa, ideologisesti kilpailevista peliseuroista tiiviiseen yhteistyöhön ja kaikkeen näiden väliltä. Olemme toisinaan olleet kolme askelta oikealla, joskus kahden verran liian vasenta laitaa.
Vaikka asema työväenliikkeen sisällä on vaihdellut läpi vuosien, on nuorisoliitto ollut aina jonkinlainen piikki puolueen lihassa. Ikään kuin tikku, joka ilkeästi pistää ja jota ei saa irti, vaikka kuinka pinseteillä kaivaisi. Jos jotakin olen nuorisoliiton puheenjohtajana kuitenkin oppinut niin sen, että piikittely tai vastakkainasettelu ovat harvoin, jos koskaan, tie yhteiseen parempaan. Molempien – nuorisoliiton ja SDP:n – on menestyttävä yhdessä. Meidän ei tule olla eri mieltä vain siksi, että se olisi oikein ja kunnollista. Meidän on oltava eri mieltä siksi, että se on useimmiten reilua ja vastuullista.
Minun silmissäni nuorisoliitto on kasvanut yli piikittelyn. Lähes 116 vuoden mittainen matka aikuisuuteen ei ole ollut helppo, mutta on kantanut hedelmää. Kun politiikkaan ja tekemiseen suhtautuu pikamatkan suhteen maratonina, on pettymyksiäkin helpompi sietää.
Vaikken ole historioitsija, uskallan tehdä historiastamme kuitenkin yhden tulkinnan: maltti, valtti ja kypsyys ovat vahvistaneet liiton asemaa puolueen sisäisessä päätöksenteossa. Viimeistään vuodesta 2008 lähtien, kerta toisensa jälkeen, nuoret demarit ovat nostaneet vaikutusvaltaansa puoluekokouksissa: Eero Vainio, Antti Lindtman ja Sanna Marin, muutamia onnistuneita henkilövalintoja mainitakseni. Monella tapaa vielä merkittävämpää on kuitenkin se, kuinka aloite myös sisältökysymyksistä, on siirtynyt uusille sukupolville.
Laaja oppivelvollisuuskin oli aikanaan vain visio, jonka Demarinuoret esitti. Myös Yleisturva, kunnianhimoisempi ilmastopolitiikka, lukuisat ihmisoikeuskysymykset ja satsaukset hyvinvointiin, ovat esimerkkejä asioista, joita me olemme etunenässä puolueen agendalle ajaneet. Näitä hyviä avauksia tarvitaan myös jatkossa. Ei vain siksi, että täytämme tällöin tehtävämme liittona vaan myös siksi, että vastuu yhteisestä liikkeestä ja sen tulevaisuudesta, jää lopun viimein kuitenkin meille nuorille.
Arvoisa juhlaväki!
Minä innostun unelmista, toiveista ja paremmista maailmankuvista. Juuri näihin asioihin, myös demokraattinen prosessi ja puolueiden ohjelmatyö myös perustuvat. Jos me jätämme käyttämättä oikeuden valita kenen unelmiin ja millaisiin unelmiin, me uskomme, menetämme vähäisenkin mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuutta rakennetaan.
Vastuu tulevaisuudesta painaa jokaisen harteilla. Tätä vastuuta puolueen puheenjohtaja, pääministeri Sannan johtama hallitus on todella kantanut. Demarivetoinen hallitus on paitsi johtanut Suomea läpi kriisien, huolehtinut niiden keskellä siitä, että me todella täytämme ne lupaukset, jotka ennen vaaleja ja hallitusohjelmassa annoimme.
Samalla oikeisto tarjoaa tulevaisuutemme visioksi lähinnä ajatusta siitä, että lapsillemme ei saa jättää velkaa, että sosiaaliturvaa tulee heikentää. Mutta ystävät, riittääkö tämän sanoman toistelu hyväksi esivanhemmuudeksi? Riittääkö vähävelkaisuus korvaukseksi koulutuserojen kasvusta tai paikallinen sopiminen työehtojen kaventumisesta?
Meille sosialidemokraateille sanotaan, että me olisimme työmme jo tehneet. Suomalainen sosialidemokratia on julistettu menneiden aikojen liikkeeksi jo moneen kertaan. Mutta ehkä asian voi ajatella myös niin, että juuri meidän liikkeellämme, on jo yli sadan vuoden näytöt käytännön työstä tasa-arvon ja hyvinvoinnin puolesta – tekoja naisten ja miesten, köyhien ja rikkaiden, osallisten ja osattomien yhdenvertaisuuden puolesta.
Yhä tänään, etenkin valtavin kriisien keskellä ja niistä ylös nousetta, meitä tarvitaan kuitenkin yhä siihen, mikä on yhteiskunnassa kaikkein tärkeintä: rauhan ja vakauden sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin turvaamiseen, tasa-arvon puolustamiseen.
Hyvä juhlaväki!
Tulevaisuuspolitiikassa ei ole silti kyse vain siitä, kuinka vaalimme osaamista ja sivistystä, kuinka turvaamme hyvinvointivaltion tai miten voimme yhteiskuntana taata riittävän turvan vanhuuden, sairauden tai työttömyyden varalle. Tulevaisuuspolitiikka on aina myös kamppailu siitä, onko meillä edes tulevaisuutta: mitä käy ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle tai vesistöille.
Kun julkisuudessa keskustellaan tulevaisuudesta, käytetään poliittista valtaa. Kun maalataan kuva siitä, että jokin on vääjäämätöntä, että jotain on pakko tehdä, käytetään poliittista valtaa. Tällöin rajataan ulos vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Siksi tulevaisuuspuheen kriittinen tarkastelu on niin kovin tärkeää. Siksi eritaustaisten ihmisten edustavuus ja moniäänisyys politiikassa on tärkeää. Jos politiikasta tulisi vain hyväosaisten ja meritoituneiden mahdollisuus, jäisi unelmointi heille, joilla on jo kaikkea.
Rakkaat Demarinuoret!
Pahuuden voittoon tarvitaan aina se, etteivät hyvät ihmiset tee mitään.
Meidän tehtävämme ei ole ainoastaan nähdä tulevaisuuteen, vaan myös tehdä se mahdolliseksi.
Kun vuosien kuluttua istumme jälleen tässä salissa muistamassa nuorisoliittoa ja katsomassa taakse jo elettyä aikaa, emme arvioi kuinka paljon suoritimme tai omistimme. Pohdimme ennen muuta sitä, millaisia tovereita olimme toinen toisillemme, millaista politiikkaa edistimme, millaiseksi yhteistä järjestöämme muovasimme. Lopun viimein merkityksellisintä onkin aina se, millaisen jäljen toimilla jätämme yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Tätä jälkeä, meidän tehtävämme Demarinuorina on luoda paitsi järjestömme ympärille yhteiskunnassa, myös liiton sisällä.
Suomi, hyvinvointivaltio ja liberaali demokratia tarvitsevat tulevaisuuteen katsovan ja rohkean sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen. Tasa-arvoinen, hiilineutraalin hyvinvointivaltion tulevaisuus tehdään tänään.
Hyvät nuorisoliittolaiset! Tehdään se yhdessä, jotta seuraavat sata kuusitoista vuotta olisivat vielä edellisiäkin paremmat.
Näillä sanoilla toivotan teille kaikille mitä parhainta iltaa, nauttikaamme!