Blogiteksti julkaistu Demarinaisten ”Vieraskynä”-osiossa marraskuussa 2020.
Sukupuolten tasa-arvossa on edistytty huomattavasti viime vuosisadan aikana. Useimmissa maissa naisille on myönnetty poliittiset perusoikeudet sekä taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet, joiden myötä he voivat lain turvin vihdoin opiskella, työskennellä ja äänestää. Vaikka globaali konsensus tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on saavutettu lähes kaikkialla maailmassa ajatuksena, ovat todelliset muutokset edelleen kohtuuttoman hitaita.
Otetaan konkreettinen esimerkki. Suomea kutsutaan usein tasa-arvon mallimaaksi. Kun katseen kääntää työelämään, on kuva kuitenkin rosoisempi: raskaussyrjinnän kitkeminen, palkkatasa-arvon saavuttaminen tai segregaation murtaminen ovat työelämäkeskustelun ikuisuuskysymyksiä. Näihin myös muun muassa tasa-arvovaltuutettu on vuosikertomuksessaan kiinnittänyt huomiota.
Syrjintä raskauden vuoksi on ollut jo pitkään yksiselitteisesti kiellettyä. Siitä huolimatta on surullisen yleistä, että tieto raskaudesta vaikuttaa työsuhteeseen. Naiset ovat työelämän syrjintätilanteissa usein hyvin haavoittuvassa asemassa esimerkiksi epätyypillisistä työsuhteista johtuen.
Raskaussyrjinnän esiin nostaminen aiheuttaa monelle huolta oman työsuhteen jatkumisesta ja työyhteisön suhtautumisesta. Merkittävät vaikutukset ulottuvat niin urasuunnitelmiin, perhevapaiden tasapuoliseen hyödyntämiseen kuin ajatuksiin perheen perustamisesta. Vaikka ammattiliittoihin ollaan raskaussyrjinnästä ja siihen liittyvistä epäilyistä yhteydessä viikoittain, mennään oikeuteen saakka huomattavasti harvemmin
Tasa-arvotyössä ei ole kyse vain suurista voitoista tai hienoista otsikoista. Työn ytimessä ovat tavat joilla puhumme ja toimimme arjessa. Raskaana olevan työntekijän kohteluun liittyy edelleen paljon ymmärtämättömyyttä ja syvälle juurtuneita asenteita. Esimerkiksi myytti siitä, kuinka rakkaudella raskauteen suhtautuva nainen ei voisi olla myös kiinnostunut myös uransa kehittämisestä, elää yhä vahvana.
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Marinin hallituksen ohjelma huomioi vastuullisesti ja kattavasti myös työelämän tasa-arvokysymyksiä. Tätä vastuullisuutta kuvaa ymmärrys siitä, kuinka yksittäisten toimenpiteiden lisäksi on pidetty tärkeänä sopia myös useista laajemmista ohjelmista.
Hallitus on sitoutunut täsmentämään määräaikaisia työsuhteita koskevaa lainsäädäntöä, laatii konkreettisia toimia perhevapailta palaavien aseman parantamiseksi sekä edistää voimallisesti kauan odotettua, joustavuutta ja tasa-arvoa lisäävää perhevapaauudistusta. Nämä ovat kaikki tuiki tärkeitä tekoja, joita ilman emme saa kitkettyä raskaussyrjintää tai purettua asetelmaa, jossa nuori nainen näyttäytyy ”riskirekrytointina”.