Julkaistu Aamupostissa 29.5.2023
Reilun kuukauden päivät on arki rullannut eduskunnassa. Yhä odotellaan hallituksen muodostumista. Olipa koalitio mikä tahansa, antaa se ohjelmallaan suunnan Suomelle ja raamit tulevalle eduskuntatyölle.
Huomaan olevani tapojeni orja. Aamu alkaa uudessa luottamustehtävässäkin tuttuun tapaan reippaasti urheillen. Se herättää päivään.
Työmatka taittui junalla hujauksessa, kun kirjoitin puheen täysistuntoon ja vastailin sähköposteihin. Niitä tulee päivittäin kymmeniä.
Matkalla asemalta Pikkuparlamenttiin törmäsin tuttuun toimittajaan. Nopeat sumpit ja ajankohtaiskeskustelua, sitten tavarat kaappiin ja ajatukset avustajan kanssa pidettävään viikkopalaveriin. Piti kahlata läpi tulevan viikon asioita, kuten valiokunnissa käsiteltäviä esityksiä ja vierasryhmiin liittyviä järjestelyjä.
Avustaja on iso apu niin tiedonhankinnan, aikataulutuksen kuin monen muunkin osalta. Kun toinen huolehtii käytännöistä, uskaltaa itse keskittyä sisältöihin.
Viikkopalaverin jälkeen suuntasin lakivaliokunnan kokoukseen. Se työ ei näy julkisuudessa kovin räiskyvästi, mutta iso osa viikosta muodostuu valiokunnista.
Tällä kertaa listalla oli muun muassa EU:n komission ehdotus ihmiskaupan ehkäisemisen ja torjumisen tehostamiseksi. Ei kevyt, mutta sitäkin tärkeämpi aihe.
Kokouksen jälkeen oli lounastapaamiseen ja sieltä hoitamaan juoksevia asioita ennen täysistuntosaliin siirtymistä.
Täysistunnossa käytin valtiopäivien toisen puheeni liittyen Marinin hallituksen vuosikertomukseen 2022.
Harvemmin puhuminen enää jännittää, mutta istuntosalissa hermostutti kyllä. Se on arvokas paikka.
Iltapäivällä lähdin vielä eduskuntaryhmän työvaliokunnan kokoukseen Nuuksioon. Matka piti taas hyödyntää, nyt päivitelläkseni kuulumisia sosiaaliseen mediaan ja lukemalla uutiset.
Kaikki tauot on oppinut hyödyntämään, muuten ei ehdi. Kymmenen aikoihin olen takaisin kotiovella. Seuraavan päivän ohjelman tarkistaminen, kissan ruokkiminen ja pää tyynyyn. Kohti uusia haasteita.