Kun työkaveri jää sairauslomalle, harva ajattelee kansantaloutta. Silti juuri arjen tilanteista rakentuvat miljardiluokan vaikutukset.
Sairauspoissaolojen taloudelliset menetykset Suomessa -tutkimuksen mukaan Suomessa menetetään vuosittain noin 25 miljoonaa työpäivää sairauspoissaolojen vuoksi. Vuonna 2023 tämä tarkoitti lähes 4,8 miljardin euron työpanosmenetystä. Pitkiltä sairauspoissaoloilta siirrytään usein työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä kasvattaa menetystä entisestään.
Asiaa kannattaa tarkastella myös toiseen suuntaan: jos ihminen saa apua ajoissa ja palaa nopeammin työkykyiseksi, hyöty näkyy yksilön elämässän lisäksi myös yritystoiminnassa, tuottavuudessa ja niin edelleen. Ei siten ihme, että tutkijat korostavat tarvetta huomioida sairauspoissaolojen taloudelliset vaikutukset systemaattisemmin sosiaali- ja terveyspoliittisessa päätöksenteossa.
Poliitikot jankkaavat ja meiltä myös kysytään usein, paljonko jokin palvelu tai uudistus maksaa. Harvemmin on malttia käydä läpi sitä, mikä on vaihtoehtoiskustannus tekemättä jättämisestä tai osaoptimoinnista.
Valtiovarainministeriön arvioissa olisi kyettävä todentamaan nykyistä paremmin erityisesti mielenterveyttä edistävien ja työkykyongelmia ennaltaehkäisevien toimien vaikutukset kansantalouteen. Esimerkiksi terapiapalveluiden saatavuudesta ja työsuojelusta on jo runsaasti tutkimusnäyttöä. Haaste kiteytyy siihen, etteivät vaikutukset sovi sellaisenaan VM:n laskentamalleihin.
Huolta lisää, että yhtäältä Suomessa on otettu käyttöön psykososiaalisia hoitoja ilman riittävää vaikuttavuustutkimusta. Siinäkään ei ole järkeä. Julkisilla varoilla pitää tehdä enemmän tutkitusti toimivia asioita ja vähemmän sitä, minkä vaikuttavuudesta ei ole näyttöä.
Julkisen talouden tasapaino on vakava asia, mutta tarkan markan politiikka ei toimi ilman tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Sopeutustoimien vaikutukset on kyettävä arvioimaan paremmin. Lopulta kalleimpia ratkaisuja voivat olla juuri ne, jotka näyttävät lyhyellä aikavälillä halvimmilta.
Suomen tärkeintä pääomaa ovat ihmisten hyvinvointi, työkyky ja osaaminen. Siksi tämänkin on oltava yksi talouspolitiikan tärkeimmistä kysymyksistä.
Teksti julkaistu Aamupostissa 23.6.2026