Julkaistu Aamupostissa 26.8.2022

Sosiaali- ja terveyspalveluiden osaajapula on valtava ja alan tulevaisuus työvoiman riittävyyden näkökulmasta näyttäytyy haastavana. Ammattikorkeakoulut ovat pyrkineet vastaamaan huutavaan osaajapulaan lisäämällä uusia aloituspaikkoja. Opiskelijamäärän kasvattaminen ei kuitenkaan palvele tarkoitustaan yksittäisenä mekaanisena toimena.

Muun muassa sairaanhoitajien opintoihin kuuluu merkittävä määrä pakollisia harjoittelujaksoja, joiden laadukas ohjaaminen edellyttää työpaikoilta resursseja. Ajassa, jossa työntekijät ovat jo valmiiksi monenlaisten kriisien – koronan, henkilöstövajeen ja työkiistojen – kuormittamia, on tilanne ymmärrettävästi hankala. Käytännössä opiskelijamäärän lisääminen on paikoin tarkoittanut, että ylikuormittuneelle sote-järjestelmälle on lisätty velvoitteita, mutta toteuttamista varten ei ole kohdennettu uutta rahoitusta nimeksikään. 

Ammattikorkeakoulut ovat Suomessa ainoa koulutussektori, joka maksaa vuosittain miljoonien eurojen edestä harjoittelukorvauksia. Yliopiston lääkäriopintoihin sisältyvien harjoittelujen kustannuksista vastaa jo nyt taloudellisesti valtio. Sama käytäntö olisi syytä ulottaa AMK-kentälle, jotta kaikki korkeakoulut voivat keskittää rahoituksensa opetukseen ja ohjaukseen, mutta harjoittelupaikat eivät menetä tärkeitä korvauksiaan. 

Harjoittelukorvausten poisto on osa Marinin hallituksen lainsäädäntösuunnitelmaa – ja hyvä niin. Valitettavasti valtiovarainministeriön ensi vuoden budjettiesityksestä ei näytä kuitenkaan löytyvän niiden kattamiseen tarvittavaa arviomäärärahaa. Jokaisen hoitajapulasta huolissaan olevan kansanedustajan tulee olla nyt aiheen osalta hereillä. Harjoittelukorvauksiin liittyvien velvoitteiden poisto ei saa ajaa järjestelmää tilanteeseen, jossa sosiaali- ja terveysalalle ei korvata opiskelijoiden ohjaamista enää lainkaan. Suomi tarvitsee uusia osaajia, mutta itsestään tai maksutta tämä ei tapahdu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.