Ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, eikä syyttä. Sen pysäyttämiseen tähtäävät toimet ovat yksi tämän päivän tärkeimmistä poliittisista kysymyksistä. Pidän siksi välttämättömänä nostaa aihetta keskusteluun myös Demarinuorten liittokokouksen alla.
Suuri osa väestöstä kantaa huolta ilmastonmuutoksesta ja tunnustaa sen olevan totta. Uhkakuvien maalaamisen sijaan tulisikin kääntää katse toimintaan ja ajatella ratkaisukeskeisesti sellaisin tavoin, joita ohjaavat data ja aito ymmärrys.
En pidä pelosta tai sen lietsomisesta, sillä ne saavat aikaan ennakoimattomia päätöksiä. Ilmastonmuutos on liian suuri haaste ratkaistavaksi ilman vakaata harkintaa. En pidä järin myöskään liioittelusta, sillä se syö pohjan faktoilta ja perustellulta analyysiltä. Tutkitun tiedon ja asiantuntijoiden lausuntojen on oltava päätöksenteon ytimessä myös jatkossa.
Julkinen keskustelu ilmastonmuutoksesta pakenee usein taloudellisten argumenttien taakse tai keskittyy ennustamaan ilmastotoimien vaikutuksia yksilöön. Kallis hinta on kuitenkin ohut peruste päätösten lykkäämiselle, etenkin kun lukuisin keinoin ja uuden teknologian avulla voidaan tehdä myös kannattavia investointeja. Ilmastotoimiin panostaminen on vastuullisempaa politiikkaa kuin ilmastonmuutoksen vaikutusten ja niistä hallitsemattomasti aiheutuvien kustannusten odottaminen.
Suomen päästöjä verrataan toisinaan suurempien valtioiden, kuten Kiinan hiilijalanjälkeen. Asetelma kuitenkin ontuu, sillä maakohtaisia päästöjä tarkastellen sivuutamme väkiluvun merkityksen tulokseen. Kun kokonaisuutta katsotaan sen sijaan per capita, näemme kuinka paljon enemmän päästöjä jokainen suomalainen saa aikaan keskimäärin verrattuna monen muun maan asukkaisiin.
Kansallisen tason keskustelun lisäksi ilmastonmuutos tekee näkyväksi globaalia eriarvoisuutta. Vaikka monen Afrikan maan, pienten saarivaltioiden ja köyhien kehitysmaiden väestö on vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen synnystä, uhkaavat sen vaikutukset erityisesti heitä. Riippuvuus luonnonoloista- ja varoista on usein suurempi ja toisaalta resurssit sopeutua muutoksiin rikkaampia teollisuusmaita heikommat.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu haastavan hauraampia valtioita vaikuttamalla jo valmiiksi konflikteille alttiina oleviin yhteiskuntiin. Kun elinkelpoiset alueet kutistuvat, vedenpuute lisääntyy ja viljelyalueet katoavat, osattomuuden ja työttömyyden kasvu synnyttävät turvattomuutta. Tällöin humanitaarisen avun, konfliktinratkaisun ja kehitysyhteistyön merkitys korostuu entisestään. Ilmastonmuutoksen torjumisessa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta ja valtioiden vastuusta turvata inhimilliset, hyvän elämän edellytykset.
Ilmastonmuutos edellyttää globaalia yhteistyötä ja juuri tällaisissa asioissa EU voi toimia yhdistävänä viitekehyksenä. Suomen tulee olla vahvasti vaikuttamassa EU:n tulevaisuuteen ja siihen, millaista ilmastopolitiikkaa se harjoittaa. Yhtenäisen unionin kautta Suomi voi olla kansainvälisillä kentillä kokoaan suurempi toimija ja myötävaikuttaa globaaleihin kehityssuuntiin esimerkillään.
Ekologista jälleenrakennusta ei pysäytä enää teknologian, tutkimuksen tai poliittisen tahtotilan puute. Nyt toteutettava hallitusohjelma on edeltäjiään kunnianhimoisempi, mutta tyytyminen siihen tai politiikan kompromisseihin ei tuo lohtua. Ilmastonmuutosta ei ratkaista hymistellen ja siksi Demarinuorten on uskallettava ravistella myös emopuoluettaan. Haluan nähdä päivän, jona nuorten edistykselliset linjat, kuten pikainen turpeen energiakäytöstä luopuminen, nousevat vahvan vaikuttamisen myötä myös puolueen ensisijaisiksi tavoitteiksi. Hienointa on, jos tämä toteutuu jo tällä hallituskaudella.