Hyvät juhlavieraat,
On ilo tuoda Hyvinkään kaupunginvaltuuston terveiset Vanhankirkonsillan ja Kipinän virallisiin avajaisiin.
Aristoteles sanoi aikanaan, että ihmiset muuttavat kaupunkeihin työn ja toimeentulon perässä, mutta jäävät niihin hyvän elämän toivossa. Hyvä elämä merkitsee eri ihmisille eri aikoina erilaisia asioita, mutta läpi vuosikymmenten hyvään elämään on kuulunut mahdollisuus tasa-arvoon, vapaaseen ajatteluun ja itsensä kehittämiseen.
Näiden tarpeiden perustana ovat osaaminen ja sivistys. Niiden turvin ihmiset voivat toimia osana yhteiskuntaa ja kasvaa. Riittävä osaamistaso on tänä päivänä perusedellytys myös työllistymiselle ja yrittäjyydelle. Toisaalta, se myös avaa ovia kehittää itseään keskittyeni niihin asioihin, joita kukin oman hyvän arkensa höysteeksi tahtookaan lisätä.
Vaikka kaupungin tulee satsata lähtökohtaisesti ennemmin sisältöihin kuin seiniin, ovat rakennuksetkin tärkeitä. Upea Kipinä on hyvä esimerkki siitä, kuinka oppimista varten suunniteltu rakennus on kaiken perusta. Emme voi laittaa nuoria halleihin, vaikka sielläkin opetus varmasti onnistuisi. Laatu on aina siis paljon muutakin kuin tarkoituksenmukaisuus.
Kipinä ei rakentunut itsestään, vaan perusteellisen valmisteluprosessin myötä. Vaikka matkan varrelle mahtui erilaisia näkemyksiä, uskon, että monia eri tarpeita palveleva lopputulos puhuu puolestaan. Uusi lukio – ja oikeastaan koko Hangonsilta, ovat satsaus paitsi tähän päivään, myös huomiseen. Ne ovat toimia sen puolesta, että tarjoamme nuorille laadukkaat puitteet oppia, Opiston kurssilaisille mahdollisuuden kehittyä sekä ihmisille paikan asua ja elää kaupungin ytimessä. Lopputuloksesta on syytä olla ylpeä.
On sanomattakin selvää, että fyysisten puitteiden lisäksi tarvitaan myös sydämellä rakennettua sisältöä. Erityisesti pandemian keskellä ja sen jälkeen, tarvitaan iloa ja valoa. Toivonkin tänään, että iloitsemme paitsi Kipinästä ja Vanhankirkonsillasta, myös alkaneesta Hyvinkään Halo -valotapahtumasta.
Halo ei näy vain taidemuseossa, vaan levittäytyy myös puistoihin ja ympäri katuja. Toivon, että moni kohtaa teokset avoimin mielin ja pysähtyy hetkeksi niiden äärelle. Meillä jokaisella on unelmia, jotka taide voi herättää henkiin.
Hyvät hyvinkääläiset,
aivan lopuksi haluan sanoa, ettei päättäjien kuulu omistaa Hyvinkäätä. Meidän tehtävämme on omalla vahtivuorollamme vaalia ja kehittää sitä, ja kun aika on, antaa kotikaupunki seuraaville parempana kuin mitä sen itse saimme. Satsaukset osaamiseen, koulutukseen ja uusiin puitteisiin, eivät tässä valossa mene koskaan hukkaan.
Siis onnea Kipinä, onnea Vanhankirkonsilta ja onnea Hyvinkää!